Vuoden ekaksi voimanostokisaksi tuli sitten alkuvuoden muutosten jälkeen vasta Piikkiön FPO raw SM voimanostokisa.
Olihan siinä omat jännitysmomenttinsa ilmassa. Onko kehitystä tapahtunut sitten viime kisojen ja meneekö aloituspainot kohdilleen.
Jokainen kisa on oma lukunsa ja ihan eri asia kun nostella salilla. Monta muuttuvaa asiaa ja omilla äärirajoilla kun mennään voi moni asia mennä pieleen tai sitten osua just kohdilleen. Ei tätä opi kun kisaamalla 🙂 Siispä hommiin!

Puntariin ajelin jo edellisenä päivänä että oli yksi jonotus ja jännitys pois itse kisa-aamusta. Puntari oli suosiollinen ja näytti painoksi 71,8kg.
Puntarista normaalista poiketen hyökkäys roskaruuan kimppuun. Koskä mä voin tjsp 😛 Ja kaupasta vielä vähän muuta varustusta seuraavaan päivään.

Lauantaina kukonkiekasun aikaan ylös ja matkaan. Pitkä päivä tuloillaan.
Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin keskittymässä. Telinekorkeudet ja sen sellaiset ja hermostunutta odottelua ennen lämmittelyä. Oppitunti numero yksi napsahti kohdalle penkin korkeutta tsekatessa kun oikea lapa päätti kylmiltään krampata veivatessani olematonta selkäkaartani penkissä.

Sitäpä sitten koitettiin availla keskinkertaisella menestyksellä.

Kyykkäämisen kimppuun päästiin klo 11 jälkeen komian Maamme laulun jälkeen.
Syvyyttä on koitettu hioa kohdilleen treeneissä. Kisajännitys ja moni muu asia taas tehokkaasti napsii niitä kaivattuja senttejä pois.

Eka kyykky tuntui suht oklta siihen nähden että monolift on mulle hankala homma vaikka siitä sai tällä kertaa pakittaa pois. Yrityksiä ei kuitenkaan anneta kuin se kolme itse kullekin, joten mokailla ei saa.
Eka 110kg kyykky hoidettu ja kisat käynnissä. Video.
Jostain syystä seuraava 120kg meinasi jäädä matkalle. Video. En tiedä vieläkään miten se matka lopulta jatkui mutta armeliaasti tanko jatkoi liikettään kun ensin hetken pysyi paikallaan. Syvyys oli vieläkin siedettävä mutta toki seuraavaa korotusta kertoessa tuli pakosti mieleen nouseeko sieltä mitenkään grammaakaan enempää. Taas otettiin siis oppituntia ainakin mielenhallintaan.
Koskapa halusin korotusta omaan enkkaan ilmoitin tiskille pienen kauhun vallassa 125kg. Kyllä ne levymiehet sit pelastaa..
Kevyen jännityksen vallassa ”äkkiä ylös ettei vauhti hyydy” syvyys oli mitä sattuu ja itse olin aika varma että hylsyhän se tuli. Tällä kertaa tuomarit päätti armahtaa äänin 2-1. Eihän se kivalle tuntunut eikä tunnu mutta näillä mennään nyt. Video.  Tai no ylöstulon helppous oli kiva juttu, syvyys ei.

Seuraavaksi penkki. Ensin kuitenkin reilu pari tuntinen odottelua kun herrat kyykkäili.

 
Evästähän meillä riitti ja matkaseura & tsemppari Heli ansiokkaasti tallensi tätä jatkuvaa porsastelua 😛
Siinä määrin että kylmäpussikin meinasi saada jo kyytiä 😉

Tauon jälkeen venyttelyä, lämmittely ja penkin kimppuun. Aloituksena piti oleman varma 75kg vaikka varmanahan mitään ei saa pitää. Nousi kuitenkin.

 
Oma enkka on ollut 80kg Härästä lähtien. Levon päälle odotin senkin tulevan ok. No eipäs tullut. Eli seuraava oppitunti.
Tanko pysähtyi kuin seinään vaikka lähtö tuntui hyvältä. Video.  Mistään ei löytynyt mitään puristettavaa lisää ja oli pakko luovuttaa. En tiedä tekikö jumittanut lapa tepposiaan kun jälkikäteen katsoi videolta että tanko tipahti oikealta puolen. Kisassa asia ei ollut edes mielessä. Paha sanoa, kivahan näihin olisi aina syy löytää ja ymmärtää mikä meni pieleen.
Uuden oman enkan sai siis unohtaa koska painoa ei voinut lisätä ja 80kgkin tuntui tässä kohtaa aika pahalta saada ylös. Sitä kuitenkin kolmas kierros kokeilemaan ja rimaa hipoen se suostui nousemaan. Tipahti taas vähän oikealle kylläkin ja loppuojennus ei ole mikään perfect. Koskaan ei kannata kuitenkaan luovuttaa.. Video. 

 
Tähän väliin ehdittiin taas vähän syödä 😛 Ja Jani bongasi paikalle saapuneen legendan, Teräsvaari Esko Ketolan Siinä mies aivan uskomattomalla elämänasenteella!

Parin tunnin tauon jälkeen mave. Nyt oli syytä rutistaa loput mehut irti ja hommata hyvä mieli muutaman töppäyksen päälle.
Avaus varmasti 135kg. Suurin huomio siinä ettei mokaa mitään tyhmää kun siitäkin kokemusta on että huolimattomuus ja horjahdus..

Kolme yritystä kun annetaan niin painojen valinta ei ole aina niin helppoa. Seuraava 145kg oli vähän luuserimainen nössöily vielä vähän varmistellen, mutta mietin jo seuraavaa korotusta. Video.
Viimeiseen 152,5kg joka oli 5kg lisää edelliseen kisaenkkaan. Video. Ja tulihan se sieltä. Koska SE oli rikottu jo pariinkin kertaan sai halutessaan neljännen vuoron ja yrityksen koittaa korotusta. Tankoon 155kg. Tässä kohtaa oli kuitenkin kaikki jo annettu ja veto jäi lopusta reippaasti vajaaksi. Video.

Helpotus siis koitti lopuksi kuitenkin. Mave meni nappiin vaikka pari ekaa lajia vähän tökki. Ei ne vallan huonoja olleet mutta vähän jäi kaivelemaan tottakai.  Mutta näistä taas opiksi tulevaan treeniin ja kisoihin 🙂

Lopputulokset siis kyykky 125kg (+2,5kg), penkki 80kg, mave 152,5kg (+5kg) YT 357,5kg (+10kg)
Lajitulokset & YT FPO liiton 75kg M1 luokan SEt ja GPA liiton EEt.
Näillä tuloksilla kisasta -75kg avoimen sarjan SM-hopeaa, ylivoimaisena voittajana ja koko kisan voittajana sarjasta Minna Pajulahti.
-75kg M1 sarjan (40-49v) SM-kultaa.

Eka voimanostokisa oli viime syyskuussa ja siihen ilmoittautuessa YT tavoite oli 250kg. Nyt meni 350kg hyvin rikki joten täytyyhän tässä olla tyytyväinen muttei tokikaan liian tyytyväinen vaan nöyränä eteenpäin. Töitä kyllä riittää runsaasti loppuiäksi se on varma.

Janille olen jälleen ison kiitoksen velkaa ja todella kiitollinen kaikesta mahdollisesta avusta ja tuesta tällä matkalla. Yksin tämä olisi mahdotonta toteuttaa.
Lämmin kiitos myös Helille taas tuesta ja kuvailusta kisapaikalla!
Sekä iso kiitos kaikille muille tsemppareille ja tukijoille sekä erittäin tärkeille yhteistyökumppaneillemme!
Kiitos suuri myös kaikille kisajärjestäjille ja talkoolaisille, nokkamiehenään Iiro Huhanantti! Ei ole ihan helppo ja stressitön nakki tämmöisen viikonlopun pystyyn laittaminen!


Mavetangosta jäi pari pientä taistelujälkeä 😉

Nyt levätään muutama päivä ja käydään Teijan kalevalaisessa laittamassa palikat taas paikoilleen. Jani saa hoitaa jumppapuolen 😉