Varustevoimanosto EM jäi välistä, vaihteeksi kiukuttelevan selän takia, joten tilalle plään B ja ”pelkkä” penkkikisa. Eli varustepenkki MM varsovassa.Mavet ja kyykyt joutui kokonaan tauolle ennen kisaa, jota penkki ei oikuttelevasta takaosasta kärsisi.
Treenit menikin tällä metodilla ”ihan ok”, joskin paituli se nyt tekee mitä lystää aina kun sitä huvittaa.

Lennot sun muut meni tällä kertaa moitteetta. Kisahotelli nyt sen sijaan. No.. Listahintaan nähden toki kisaajilta kynittiin taas ”pikkuisen” enemmän.
Ensimmäisenä, ja kisaa edeltävänä iltana, nukkumaanmeno sai uusia käänteitä, kun sängyssä kipitti ihkaeläväinen lude. Yöllisen muuton sijaan hetken mietin siirtymää sohvalle, mutta ei houkuttanut sekään yhtään. Eli ei kun elukan kanssa respaan ja vaatien uutta huonetta.
Sellainen järjestyi, kuulemma viimeinen vapaa. Selevä. Tavarat kasaan ja muutama kerros alaspäin.

Kisan alkupäivinä kuului kummia, eikä asia siitä parantunut ajan kuluessa. Yksi kisavaaka oli viallinen tai toimi jotenkin oudosti ainakin.
Vai kuulostaako miten normaalilta, että esim. yhdeksän nostajan ryhmässä kuusi on grammalleen saman painoisia? Sama asia toistui ryhmästä toiseen. Riippuen kumpaa kisavaakaa käytettiin.
Kait tästä joku kisapaikalla valitti, mutta ilmeisen vähän, tai ainakaan asia ei tuntunut kiinnostavan.
Itseä sattumoisin hyvinkin kiinnosti, sillä painoetu tiukassa sarjassa on aina kovin kiva asia. Ja sen takia vietettiin nälkäpäiviä ennen kisaa.
Tokihan jo näin oman tuurin kohdilleen ja miten menetän painoedun viallisen vaakan takia, ja miten turhaan pudotan painoani..
Ja olisi luullut asian enempikin kiinnostavan muitakin, sillä samanpainoisten kesken samalla tuloksella kisan voittaa se, joka nostaa ensin. Tai samalla tuloksella kevyempi voittaa, ja silloin toivoisi vaakan näyttävän oikein ja järjetyksen menevän kuten kuuluu, eikä temppuilevan vaakan mukaan arpomalla.
Tämän farssin voi nähdä kisan tuloslistoista, missä samanpainoisia per painoluokka on vaikka miten paljon..

Oman ryhmän kohdalla puntarointi aloitettiin normaalisti ja tiesin lava kakkosella olevan juuri se viallinen vaaka.
Muutaman nostajan, ja pienen pulinan jälkeen, jälkeen paikalle tuotiinkin aivan uusi vaaka. Homma jatkui hieman viiveellä. Kunnes erään maan huolto puolestaan suivaantui siitä, että vaaka vaihdettiin kesken punnituksen.
SIinä kuumalla käytävällä odotellessa nälkäisenä, ei kovin huumori kukkinut. Kisajärjestäjä kävi kertomassa miten vaakat on kyllä testattu ennen kisaa.

No. Loppuviimein itsellä kävi tuuri näissä arpajaisissa. Vaihtovaaka pysyi tämän ryhmän ajan. Painot meni oikein hyvin ja olin sarjan kevyin, 67,46kg

Lämmittelytilat oli loistavat. Eleikon penkkiä ja kiekkoa rivissä, riittävästi tilaa.
Tämä on asia mikä joutaisi olla aina kunnossa. Oli kisa pieni tai iso, mutta vallankin kun se on KV kisa. Hyvät välineet lämmittelyssä ja lavalla.
Varsovassa ne oli loistavat. Toisin kuin esim EM kisoissa ei ole. Niissä käytettävä Maniakin teline ja lava ovat kaukana esim Eleikon toimivuudesta ja turvallisuudesta.
Huonommista olosuhteista sanotaan miten se on sama kaikille. Ne ei ole. Esim liukas lavamatto luistaa enempi tai vähempi riippuen jalkojen asennosta. Kivikova penkki sopii joillekin, mutta ei lainkaan kaikille. Hyvät lavavarusteet taas eivät ole kellekään haitaksi. Eikä KV kisalavan pidä olla se paikka, missä mitataan kuka nostaa parhaiten huonolla telineellä tai liukkaalla/epätasaisella lavalla!  (Jo säännötkin sanovat tasainen ja luistamaton lavan pinta..).

No, mutta itse kisaan.
Ykkösrankattu britti lähti liikkeelle 2,5kg isommalla nostolla, mikä painavempana nostajana olikin hänen kantilta se järkiratkaisu.
Takana tuleva puolestaan 2,5kg alempaa.

Oma aloitus 102,5kg nousi juuri niin hyvin kun pitikin

Seuraavaan vain 105kg varmistamaan kakkossijaa. Sillä kolmos rankattu jäi ekasta nostosta ilman tulosta ja päätyi uusimaan aloituksensa.
105kg ei poikennut aloituksesta vaan nousi todella hyvin.

Viimeistään tässä kohtaa tarvi todeta, että joko Eleikon pehmeä penkki antoi niin hyvän tuen, tai sitten viime metreillä fyssarin kanssa tehdyt harjoitteet olivat asettaneet oikeaa lapaa oikeisiin uomiinsa. Käsi ei pettänyt lainkaan, kuten se on tavannut tehdä jo pidemmän aikaa isommilla nostoilla..

Viimeiselle nostolle merkattin ensin 107,5kg, mutta kun oli selvää, että kolmonen tyytyi varmistamaan pronssipaikkaansa, korotettiin kolmanteen nostoon britin kanssa sama lukema 110kg. Toki hän siitä hyvästä siirteli oman pyyntönsä 2,5kg ylemmäs.
Tässä kohdin olisi voinut miettiä miksei kokeilisi 112,5kg, mutta, jälkiviisaus on..110kg tuli sen verran napsakasti ylös, että joutui han tuulettamaan lavalla. Ja parin minuutin ajan kulta oli hyppysissä.

Kunnes britti nosti kolmantensa ylös ja paineli sen 2,5kg ohi.

Huone- ja vaakaepisodeja lukuunottamatta kisasta jäi oikein hyvä filis.
Toki kakkonen on kakkonen, mutta omat hyvät nostot ja se että, oikea käsi toimi, antaa lupausta tulevaan.

Matkaseura ja Suomen porukka mitä parasta A-ryhmää. Kiitos jälleen kaikille!!
Ja kotiin jälleen se isoin kiitos, kuin myös kaikki tsempparit ja tukijat. Olette kultaa, vaikka kisasta jäikin se hopea käteen 😀

Kisan jälkeisenä päivänä hetki Varsovan keskustaa ihmetellen ja iltalennolla kotiin 🙂

Seuraavaa kertaa odotellessa, koska se sitten lieneekään. Nyt olisi aika saada selkä, ja kroppa muutenkin, kuntoon.