Tällä kertaa ”harrastus” vei maapallon toiselle puolelle.
Viikot kisan alla olivat lähinnä turhaa hermoilua, miten matkustus ja kaikki oheissäätäminen sujuu.
Sujuihan se sitten loppujen lopuksi ihan yllättävän hyvinkin.
Fyysisesti paremmin kuin odottelin. N. 20 h matkustaminen ei ottanut ollekaan niin koville kuin luulin, mutta korvien väli oli ihan sirkuksena kaikesta, mitä aistit tuuppasivat sisään nopeammin kuin ehti käsitellä 😀

Reissu starttasi kotoa omalla autolla kohti lentokenttää tiistai ja keskiviikon välisenä yönä.
Kiitos toimivan joukkoliikenteen. Junalla ei lentokentälle päässyt tällä kertaa sujuvasti. Helsingistä olisi tarvinut ottaa muutamaksi yön tunniksi hotellihuone tai nuokkua kentällä. Kumpikaan ei houkuttanut.
Sopivan sumuinen nollakeli toi sekin toki riittävän jännityksen alkumatkaan.

Vaihto Amsterdamissakin hoitui ihan sujuvasti, vaikka näin jo kauhukuvia eksymisestä. Palatessa vaihto meni vähän hankalemmin, mutta onneksi silloin oli 3,5h aikaa ravata portilta toiselle, ja jonotella huikean pitkässä passijonossa..

Saapuminen hotelliin keskiviikkoiltana 23 maissa, ja nukkuminen nyt ei yllättäin ihan heti onnistunut. Sisäinen kello herättelikin sopivasti ennen aamu viittä, kun juuri oli saanut unen päästä kiinni.
Tässä kohtaa aamuvarhaisella aampupalalle suunnistaessa, kävi kyllä mielessä homman järkevyys. Tai järjettömyys.

Yli 20 vuotta sitten minulta lähti pari harjakoiraa Etelä Afrikkaan. Niistä ajoista asti on oltu nettituttavuuksia Shirleyn kanssa, ja nyt Shirley ja miehensä Graham päättivät lentää Johannesburgin liepeiltä paikallisoppaiksi koko reissuni ajaksi.
Ilman heitä, hyvin paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta tällä reissulla 😀

Torstai ja perjantai kierreltiin eri nähtävyyksiä heidän vuokraamallaan autolla.
Hout bayltä löytyi Nicholas hylje, Boulders beachiltä kuuluisat pingviinit.

Torstaina Table mountain oli suljettu tuulen vuoksi, joten sinne uusiksi perjantaina kohtaamaan melkoiset jonot. Parin tunnin seisominen ei tullut kyseeseen, mutta uusi reissu iltapäivästä, ja jonot olivat likimain poissa.
Näkymät olivat huikaisevat, ja hissi ylös ja alas vuorelle koetteli taas korkeanpaikankammoisen sielua ihan kohtuudella.
Ei suotta Pöytävuori ole ”kaikissa” Cape townin kuvissa.

Kisa&matkakuvia reilummin löytyy tästä linkistä. (Avautuvan sivun näkymäasetukseksi kannattaa valita ruudut..)
Kannattaa avata, sillä tähän artikkeliin ei voi määräänsä enempää kuvia latailla 🙁

Ikävänä yllätyksenä kisavaaka poistui hotellista perjantai aamupäivällä.
Joukkuetoverilla oli onneksi oma, jolla pikainen tsekki onnistui perjantai iltana.
Muuten mentiin perstuntumalla.
Tosin lento jumitti aineenvaihduntaa sen verran tehokkaasti, ettei ollut pelkoa painon liiallisesta putoamisesta, ennemminkin päinvastoin. Mietitytti kuinka kireäksi puvut käy kropan turvotessa :-/

Lauantai aamuna sain jälleen kyydin Shirleyn ja Grahamin toimesta. Kuljetukset hotellilta kisapaikalle kun olivat vähän arvoitus.

Kisapuntari näytti tasan 70kg.
Ja sitten odottelemaan koska lämmittelytilaan pääsisi. Tällä kertaa oli todella tarkkaa ketä lämmittelytilassa oli, eikä sinne päässyt ennen edellisen ryhmän poistumista.

Aikaa ei siis ollut yhtään ylimääräistä, ja lämmittely sujuikin rivakasti.
Tahtipuikkoa piteli käsissään Suomen joukkueen mahtavat huoltajat, Harri Hagfors ja Timo Heiskanen. Heille iso kiitos oikein sujuvasta ja taitavasta huollosta!
Heikoin lenkki oli siis itse nostaja, jota jännitti vaihteeksi kyykyn syvyys.
Ja kyykky se tuntuu edelleenkin olevan asia, missä eniten on viilattavaa 🙁

Aloitukseen 142,5kg. Siitä yksi punainen, ilmeisesti syvyydestä, vaikkei tuo striimissä pahalle näyttänyt.
Toka laitettiin varman päälle vain 5kg korotuksella. Ja se meinasi tehdä kepposet, kun ei jalat meinanneet toimia ja alasmeno tuntui melkoisen vaikealta.
Kuitenkin 147,5kg hyväksytty kolmella valkoisella, ja SE lukemat.
Viimeinen 152,5kg oli teknisesti paras, muttei sekään mitenkään hyvä. Ja toki kiloja joutaisi olla enemmän kyydissä.
Tällä lajikultaa ja SEhen vähän lisää korotusta.

Koska tällä kertaa siihen oli varaa, penkki aloitettiin raakana. Aloituspaino oli sama minulla ja takaa tulevalla saksalaisella, 70kg, vaikka toinen nosti penkkipaidalla ja toinen t-paidalla.

Paidan kanssa lämmittely sujui sen verran vaivattomasti, että pohdittiin jo suunnitellun kolmosnoston korotusta aiemmin ajatellusta.

No, varusteilla ei koskaan tiedä, ja kakkosnosto 100kg paidan kanssa kolisikin sitten telineeseen. Enpä tiedä miten onnistuin niin hyvin tankoa kiertämään noston aikana.
Tanko nousi hyvin, mutta oikea puoli osui likimain yläasennossa  telineen koukkuun, nytkähti hitusen alaspäin matkalla, ja hylkyyn.

Tässä kohtaa ei ollut mitään järkeä korottaa, vaan otettiin uusiksi kolmannella 100kg.
Sekin nousi hyvin, mutta jälleen hipoi koukkua. Onneksi vai hipaisi, eikä aiheuttanut ongelmaa ja nosto 3-0 ok.
Hitusen toki harmitti, että enempi olisi varmaan päivän kunto ollut.
Penkistä lajikulta.

Maven aloitusta laskettiin varmuuden vuoksi vielä hitunen alaspäin. Säästeltiin voimia ja varmistettiin yhteistulos 150kg nostolla. Tokaan 165kg ja kolmanteen 180kg, joka olisi myös uusi SE.
Ennen kolmosnostoa vielä hitunen ynnäiltiin miltä ikäluokan pisteet näyttää. Tultiin tulokseen, että 180kg riittää siinä kolmossijaan. Joten sillä mentiin.
3-0 hyväksytysti lajikulta, SE, maailman mestaruus 432,5 kilolla ja YT SE. Ikäluokan kolmas IPF pisteillä.

Kaikki tuli siis suoritetuksi, mitä alunperin oli tavoitteena.
Päällimmäisenä toki maailman mestaruus, mutta muut asiat sitten siinä sivussa jos päivän kunto sallii. Ja sallihan se.

Maamme laulu tuotti taas tunteita palkintokorokkeella. Siinä voi samalla ottaa todellisen pikakelauksen siitä mitä matka sinne vaatii.
Joskus aina kysytään, koska alat treenata seuraavaan kisaan. Aloitin vuoden 2015 paikkeilla. Joillekin tuntuu oleva täysi yllätys, että tämä on kyllä ihan 24/7/365 hommaa. Ainakin minulla.

Kisan jälkeen Shirley ja Graham olivat taas valmiina. Pikavisiitti hotellille siistiytymään ja sitten syömään.

Sunnuntaina lisää turistihommia 😀
Long beachilla kävästiin uimassa, ja ekaa kertaa reissussa oli kepeä olo. Viileä merivesi 13 ja ilma n. 25 olivat miellyttävä yhdistelmä.
Illasta käytiin vielä katamaraanilla parin tunnin ajelu auringon laskiessa 🙂

Maanantaina hotellin luovutus oli aamu kympiltä, eikä joustoa herunut.
Joten laukku hotelliin säilöön, ja jälleen Shirley ja Graham huolehtivat ohjelmasta.
Maanantaina käytiin katsomassa Two Oceans akvaario, ja ajettiin kauniille Bloubergstrandille Cape townista pohjoiseen. Rantaa riitti silmän kantamattomiin.
Tästä pariksi tuntia Shirleyn ja Grahamin hulppeaan vuokrahuoneistoon levolle. Jotensakin hassua, että tuo komea huoneisto oli n. 100e yö, kun itse olin pakotettu hitusen homeen tuoksuiseen kisahotellihuoneeseen 160e yö..

Reissun pisimmän yöunet mahdollisti paluulento. Tässä kohtaa väsymys vei voiton, ja nuokuin hyvät pätkät koneen metelistä viis.
Amsterdamissa vaihto ja ravia portilta toiselle, koska keksivät muuttaa lähtöporttia.
Ja kotosalla 21 jälkeen tiistaina.

Kaikkineen upea reissu muistojen joukkoon.
Erilainen kulttuuri, todella iloiset, ystävälliset ja puheliaat ihmiset, upeat maisemat, hämmentävä ilmasto, välillä kuuma, välillä viileä tuuli.
Valitettavasti myös kodittomia ja kerjäläisiä. Paremmilla alueilla todella siistiä ja turvallista, mutta väärään kortteliin ei kannata ulkomaalaisen eksyä. Kiinteistöt oli pääosin suojattu kameroiden yms lisäksi sähköaidalla, osa piikkilangalla.
Matkakuvia tästä linkistä.

Ainoa iso miinus reissaamisessa edelleen se, että Jani ei näihin pääse mukaan, koska koirat kotona 🙁

Heti kisan jälkeen odotti todella miellyttävä yllätys, kun Nuutajärven Pruuki Oy ja Teija Koskinen kutsuivat mitalikahville.
Oli muuten ihka ensimmäinen lajiaan tämmöinen huomionosoitus, iso kiitos!

Loppuviikon kisan jälkeen pyrin olemaan ajattelematta treeiä ensinkään, mutta paluu todellisuuteen koitti sitten toki taas maanantaina.

Kisan mahdollistamisesta ja tuloksesta lämmin kiitos kuuluu jälleen kaikille tukijoille, treenikavereille ja ystäville! Edelleenkään tätä hommaa ei voi tehdä yksin.

Kuvat; itse otettuja, Shirley & Graham, White lights media
Videot; Emet media kisastream