Sovittu polvileikkuripäivä 15.6.
Klo 7.45 Tampereen Koskiklinikan oville kauhusta kankeena. Eniten ahdisti piikki selkään.
Sen jälkeen ajatus miten itse toimitus sujuu ja toipuminen. Onneksi kuntoutumisajan piti oleman nopea. Kierukan siistimisen jälkeen jalkaa voi heti käyttää kun turvotus häipyy. Eli olen takaisin salilla ihan just ja kunto uuteen nousuun 😀

Siitä sissään ja odottelua hetki. Sairaalavaatetus. Lyhyt selostus mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten menoksi.

Leikkaussalin henkilökunta oli oikein mukavaa. Muutama sydänmonitorin anturi iholle. Käteen tuupattiin kanyyli mikä oli muuten sekin ekaa kertaa ikinä meikäläiselle. Siihen tuutattiin jotain hälläväliä lääkettä. En kyllä huomannut että olo olisi suuremmin hassuksi kuitenkaan muuttunut.
Potilas kyljelle, avustaja vähän käänteli ja piikki selekään. Ei se tuntunutkaan miltään ennenkuin poistamisvaiheessa kirpaisi. Olin siis kai vielä hengissä.
Hassu tuntemus valui jalkoihin. Vasen jalka oli vielä hitusen siellä jossain mutta oikeaa ei enää ollut. Navasta alaspäin oli vain joku tunnoton möykky.
Kanyyliin tuupattiin jotain ainetta joka sai hitusen sydämen tykyttämään. Ettei verenpaine laske liian alas.

Lääkäri saapui saliin ja ohjelma monitorissa alkoi. Katselin hapsottavia kierukan reunoja ja instrumenttien vaeltelua polven sisällä. Lääkäri totesi että ei ihme että kipua oli ulkosyrjällä koska täällä on toinen repeämä mikä ei näkynyt kuvissa. Sitten katsoin kun sitä ommeltiin yhteen.
Tässä kohtaa mietin että ei sen kai näin pitänyt mennä. Siirryttiin toiselle puolen jonne tuli myös yksi ommel. Ehkä 15 min ja itse toimenpide oli siinä. Nosto pois leikkuusängystä ja huruuttelua heräämöön.

Kunhan oikea jalka liikkui jonkun verran tuotiin nokan etten syötävää. Olihan se hyvää kun oli aamu pitänyt olla ruuatta ja juomatta 🙂 Ja konjakitkin vielä.

Onneksi tunto palaili aika nopeaan niin pahin järkytys oli sinänsä ohi. Sain jalkani takaisin 😛
Mutta entäs ne ompeleet? Toki Tri Googlen kautta arvailin että nyt taisi tulla siistimisen sijaan vähän pitempi saikku ja odottelin pienen kauhun vallassa hoito-ohjeita. Tästähän ei ollut missään kohtaa puhetta aiemmin 🙁

Tyly tuomio. 4 viikkoa jalan koukistuskielto yli 90 astetta. N. viikko kepeillä. Varata saa suoralle jalalle mutta järki mukaan tietenkin. 4 viikon jälkeen saa koukistaa. Kyykätäkin varovasti. Ajan kanssa pääsee kyykyssä alemmaksi. Painoharjoittelu tulee kuvaan sitten joskus. Kestääkö tikkaus sittenkään?
Olihan tämä nyt melko järkytys. Ylipäänsä tässä kohtaa tänä vuonna piti olla kunto huipussaan. Sen sijaan olin ollut jo viitisen viikkoa huonolla treenillä ja leikkuun jälkeinen pikainen paluu & varmatoiminen polvi olikin täysin utopistinen ajatus.
Lääkärin arviota siitä miten tuo tikkaus nyt sitten oikein tulee toimimaan ei ole, koskapa tämä koko asia oli itsellenikin täysi yllätys eikä tästä vaihtoehdosta puhuttu vastaanottokäynnillä. Yllätys oli myös lasku joka oli tonnin isompi kuin alkujaan annettu arvio.

Liikkeelle lähdettiin hyvin varovasti. Polven kohdalla oli melko tunnoton pallo jonka varaan ei juuri tehnyt mieli ottaa painoa. Kylmää ja kohoa lähipäivät..

Loppuviikosta salille 🙂 Ohjelmassa tottakai pelkkää yläkertaa. Forssan LF Gymillä on monenlaisia yläkroppalaitteita, joten sinne vemputtamaan ennenkuin mielenterveys lähtee..

Viikon päästä sai poistella tikit tähystysreikien kohdalta joten nips ja naps.

Turvotus laskee pikku hiljaa mutta liikerata nyt on vielä mitä on.
Easywayn InBody mittari oli jo aikoja sitten sovittu 22 päivälle ja se näyttikin näpsästi 800gr isomman painon oikealle jalalle. Ja se ei ole lihasta se.. Muutenkin tietty mittari meni penkin alle. Tavoite oli täs kohtaa vuotta painaa lähempänä 70kg kun 80kg ja toisin kävi. Treenaamattomuus ja lievä ketutukseen syöminen kyllä näkyy 🙁

Nyt 23.6. on menty jo hitusen pitempiä matkoja ilman keppejä. Ekat kepittömät askeleet oli toissapäivänä.. Kyselinpä asiaa Koskiklinikaltakin ja kehottivat kinttua suoristamaan vastuksesta huolimatta. En ole tuota väkisin yhtään väännellyt mutta se ei siitä suunnasta kuulemma riku.

Salihommat jatkuu ylökroppana ja soveltaen milloin mitenkin ettei tarvi oikeata jalkaa. Saatavilla olevin varustein toteutettu hyljesoutu 😛
Kuntopotkuilua suoritin istuen tatamilla. Yhden jalan lankutuksia ja sen sellasta. 2,5 vkoa koukistuskieltoa lusittavana. Toki maailmassa on paljon isompiakin murheita mutta kyllä valehtelisin jos väittäisin ettei harmita vaan tappaa (kesä)aikaa ja odotella että saa taas tehdä sitä mitä haluaa..