Hirvittävän laaja aihe, mutta otetaan siihen pieni (rönsyilevä) katsaus kumminkin.
Kaikki me elolliset tarvitaan polttoainetta. Autokin tarvii polttoainetta. Huonolla polttoaineella se ei toimi, tai menee jopa rikki. Olisko sama juttu meidän ihmistenkin kanssa 😀

Itse olen kokeillut monenmoista, kuten varmasti hyvin moni muukin. 

Kaalisoppadieetti, burgeridieetti, näkkäriä- ja mandariiniadieetti, kotiruokadieetti, ketodieetti.  Onko se dieetti vai ruokavalio.
Dieetti on vähän tyhmä, rajoittavan kuuloinen ja määräävä sana. Ruokaa pitää kuitenkin syödä läpi elämän. Sen pitäisi tukea jaksamista, palautumista ja hyvinvointia.
Jos ei halua koko ajan mennä ojasta toiseen, pitäisi olla balanssi, eikä mikään dieetti, siten niinkuin se yleensä ymmärretään.
Hetken rypistyksenä jossain elämäntapamuutoksen puuskassa, ja paluu vanhaan. Jos siis kyse vaikkapa painon pudotuksessa.
Monellahan se oma paino on syy tehdä muutoksia. Toki syy voi olla vain myös paremman olotilan hakeminen, ilman tavoitetta kasvattaa tai pienentää painoa.

Ääripäät ei ole hyviä tässäkään asiassa.
Totaalikiellot ja rajoitukset yleensä kostautuvat. Tavalla tai toisella.
Ruoka-aineallergiat ja sairaudet on toki asia ihan eri. Niiden kanssa ei kannata leikkiä.

Jos olo on jatkuvasti nuutunut, väsynyt, turvonnut, jotain kroonista ongelmaa pukkaa. Painoa on liikaa tai liian vähän. Voisiko syy olla siellä jääkaapilla, ainakin jossain määrin. Activia ei välttämättä auta, ja ehkei ekana kannata hakea apua lääketieteestä.

Omalla kokemuksella eri ruokavalioista, tai miksikä niitä nimittääkään:

Näkkäriä ja mandariinia
dieetin seuraamuksena mandariinit ei ole sen koommin maistuneet, mutta 30kg painonpudotuksen jälkeen, makkara kyllä maistui kesäaikaan tosi hyvältä.
Ihme juttu.
Pudotusta tavoitellessa myöskään nopea pudotus ei ole hyvästä.
Kaalisoppa yms. menee samaan kategoriaan.
Näillä “syödään vain jotain vähäkalorista” jutuilla, ei myöskään kroppa toimi, ja voi miettiä saako niistä mitään oleellisia ravintoaineita.

Ketoosi
Sopii varmasti joillekin. Mutta saattaa pahimmillaan mennä tosi pahasti sinne ääripäähän.
Mulle ei sopinut ainakaan treenien puitteissa. Olo oli reipas, mutta treeni ei kulkenut.
Ketoosin nimeen vannovat tolkuttavat adaptaatiota, ja kyllä se siitä. Olemme kuitenkin yksilöitä.
Liki vuoden verran korjailin ketoosin vaurioita. Lähinnä siis treenipuolella, ja että kroppa taas toimi sen(kin) suhteen.

Burgeridieetin
voisi rinnastaa höttöhiilaria dieettiin lisättynä rasvalla. Paino nousee helposti, ja se olotila. No joo. Vähän samaan sarjaan menee einekset. Löytyy niistäkin tietenkin parempia ja huonompia. Sisällysluetteloja kannattaa oikeasti lukea.

Vegaanit
jätän väliin, koska se ei ole mun juttu.
Jos se on sun juttu, niin sitten se on.
Sielläkin puolella kannattaa kuitenkin katsastaa ne sisällysluettelot, ja että voi hyvin sillä mitä suuhunsa tuuppaa.

Kotiruokadieetti
on sinänsä jees ja paras vaihtoehto. Tietää paremmin mitä syö, kun tekee mahdollisimman pitkästi itse.
Mutta, jälleen jos painon tai jaksamisen kanssa on ongelmia, ei se pelkkä sana kotiruoka, tee onnelliseksi.
Mitä se lautanen siis sisältää ja miten paljon? Proteiinia, hiilaria, rasvaa?
Perunaa pekonilla ja kermakastikkeella, on aivan eri sfääreissä kuin kanaa riisillä 😀 Oliko mukana kasviksia ja salaattia, vai ei?

Ravinnonkorvikkeilla
en ole koskaan pistellyt menemään, mutta laitan ne jossain määrin “näkkäriä ja mandariinia” kategoriaan. Ravintoaineita voi olla enemmmän, mutta ei sitten muuta. Niillä ei opi syömään fiksusti, enkä usko, että myöskään voimaan hyvin. Mutta kalliita ne on.

Maidoton, laktoositon, gluteeniton ja mitä niitä ny on
Jos kroppa ei oikeasti jotain siedä, miksi sitä pitäisi sinne väkisin laittaa. Jos varsinaisesti niistä ei taas ole ongelmaa, onko rajoittaminen järkevää vain muodon vuoksi.

Lisäravinteet
on niin tuhottoman laaja asia, että niihin nyt ei mennä isommin.
Toteaisin kuitenkin, jos tavan kuntoilija, tai vähän tavoitteellisempikin kuntoilija, tarvii ennen harjoitusta laturin, treenin aikana voimajuomaa, ja treenin päälle palkkarin, niin pääosin ollaan osastolla rahan haaskausta, ja turhia kaloreita.
Perus treenit ja harjoitukset pitäisi hoitua hyvällä tavallisella laadukkaalla ruokavaliolla. Elektrolyytit on toki hyvä muistaa, ja ihminen tarvitsee myös suolaa.
Vitamiini- yms lisien tarpeet voi perusteellisesti selvittää verikokeilla, ja niiden käyttöön ei yksi blogiteksti riitä. Jälleen kannattaa näissäkin lukea ne sisällysluettelot.

Paljonko ja mitä?

Jos tavoitteena  painonmuutos suuntaan tai toiseen, usein näkee mainoksia, meillä ei punnita, tällä ruokavaliolla ei punnita. Syö vapaasti jne. Herkuttelu sallittu. Ei rajoituksia.
Väitän kuitenkin, että monelle ruuan puntarointi jossain kohtaa, voi olla herätys.
Syökö linnun annoksia, vai hevosen. Vai järkevästi sen suhteen, jos painoa pitäisi muuttaa.
Toki täytyy huomioida mitä punnitaan. Kalorit kananjauheliha vs possujauhis on toki aivan eri asia. Sisällysluetteloja siis kannattaa lukea. Mahdoinkohan sen jo mainita.

Vapaasti syöminen ei monelta luonnistu. Tai luonnistuu toki, mutta määrät ei pysy hallinnassa. Jossain määrin kannattaa toki itseään kuunnella. Jos jotakin ruokaa tekee mieli, siihen voi olla syynsä. Esim. yhtäkkinen himo saada maksaa, itsellä joskus teki kovasti mieli macajauhetta, tai appelsiinia.
Tämä kehon kuuntelu ei tokikaan kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt kauppaan herkkutiskille, kun tekee mieli suklaata ja kanelipitkoa 😀

Valmisruokien painon toki näkee lootan yms. kyljestä yhdellä vilkaisulla. Mutta ei sitä mistä se paino koostuu, ellei taas vilkaise paremmin, ja lue sitä pienellä präntättyä.

Herkuttelu sallittu on sinänsä ok, mutta rajansa siinäkin. Jos ylenpalttisesti ei halua ylimääräistä sokeria pistellä, kannattaa tuohon suitset ainakin laittaa.
Moni on sokerikoukussa. Siitä ei pääse pois kun olemalla syömättä ylenmäärin sokeria/hiilareita. Joillekin se voi tarkoittaa VHHlle (vähähiilihydraattinen) siirtymistä ainakin toviksi, jotta makeanhimo helpottaa.
Rajoittaminen ei tarkoita, ettei koskaan. Mutta jos mopo lähtee lapasesta yhdestä suklaapalasta, tai pienestä pullasta, niin kannattaa miettiä. Jos niitä herkkuja on kotona kaapit väärällään, helposti siellä käy usein napsimassa.

Mitä minä nyt sitten tällä erää syön

Pääosin ruuat teen itse.

Valmisruoka on hyvin satunnainen “paha”.
Joskus toki tulee käväistyä pizzalla tms. tai jossain buffetissa. Sushi puffassa riisiä menee kurkusta alas tajuton määrä.. Mutta harvemmin tulee ulkonakaan syötyä.

Makeita ei kotoa löydy. Jos joskus ilmaantuu vaikka lahjana suklaalevy, se kyllä katoa kitusiin hyvin nopeasti. Eli niitä ei kannata meikäläisen osteskella, paitsi hyvin harkitusti.

Aamupuuro marjoilla, joskus hedelmä kyytiin, broilerin jauhis, riista lihapuolelta, joskus myös possu ja nauta. Toisinaan kalaa (tätä voisi kyllä petrata). Vihanneksia jokaisella lämpimällä aterialla. Mausteita ei pidä unohtaa.
Ja puntarin kautta, kyllä. Se on päälle jäänyt tapa, josta en nyt näe tarvetta luopua.
Peruna, pasta yms on harvinaisia lautasella. Eli hieman VHH puolella mennään, mutta ei mitenkään orjallisesti.

Itsellä onnekkaasti taustajoukoissa on naapurikunnan puolelta löytyvä Metsärannan liha
Ei nimittäin ole itsestään selvää, että kaupan täysliha valmispakkauksetkaan on ihan sitä mitä luulee. Taas kun päästään niihin sisällysluetteloihin, voi siellä ollakin 40% lisättyä vettä ja muuta.  Paljonko silloin siitä lihaoletetusta meneekään höyrynä ilmaan, ja jää pannulle uiskentelemaan.

Kannattaa siis suosia tilamyymälöitä, lähiruokarinkejä jne, joita lähialueelta löytyy, jos haluaa ihan “sitä itteään” laadukkaasti.

Joku joskus toteaa “hyi miten askeettista”, ja “hirveää itsekuria vaatii”. Kuinka sä pystyt?
Noh, minkä on tavaksi ottanut ja mikä itselle sopii.  Askeettista tuo ei kyllä vielä ole.
Itsekuri, vai tapa syödä sellaista, mikä ei aiheuta huonoa oloa?
Painoluokkakisaaminen toki aiheuttaa myös tiettyä kurinalaisuutta. Mutta ei se huono asia ole.
Silläkin uhalla, että joku mielensä pahoittaa, niin kyllä, joskus näille ihmettelijöille ja tuputtajille tekisi mieli sanoa, et ei se huonoa sullekaan välttämättä tekis kokeilla.

Kehopositiivisuus

Tätä trendisanaa on pakko vähän sohaista.

Sanana sinänsä “ok”, jos se koskee ihan kaikkia olemuksia ja kehonmuotoja.
Usein se vain käännetään niin, että on ok olla ylipainoinen. Mutta kun päästää siihen, että joku syö terveellisesti, ei ota kahvipöydässä pullaa jne. on oikein sopivaa arvostella valintaa ja tuputtaa. Ihan liian monta kertaa tähän törmänneenä..

Ketään ei tietenkään pidä arvostella sen mukaan onko sitä painoa liikaa, tai liian vähän.
Mutta silti ensimmäinen on enempi paha, kuin taas jälkimmäisen arvostelu ok.
“Eihän sua kohta näe puun takaa” ” Pitää olla jotain mistä ottaa kiinni” No huhheijaa.

Bodypositiivisuus on myös hyvä tekosyy sille, että oma liikalihavuus on ok, vaikka itsellä olisi miten paha olla. “Pitää olla armollinen” kääntyy helposti siihen, ettei mitään tarvi tehdä, vaikka kuinka huonosti voisi. Eikä mitään muuttaa. Mutta jos ei mitään muuta, niin kappas, mikään ei muutu.

Tottahan toki, jos ihan oikeasti on tyytyväinen isoon yli- tai alipainoon, heikkoon oloon, väsymykseen jne. niin eihän sitten kannata mitään muuttaa.

Tämän vuodattelun lopuksi pari linkkiä, mitä voin lämmöllä suositella:

Mikäli haluat avuksesi hyvinvointiin aidosti välittävän valmentajan, vilkaise Reetan sivut.
Reetalla on pitkä kokemus ja kiinnostus ravintoasioihin ja hyvinvointiin taustallaan
Ravinto Reeta’s  kotisivu ja Instagram

Sami Sundvikin FB sivut. Hyviä ja ajatuksia herättävia julkaisuja.