*Vuoden 2014 kirjoitukset on tuotu vanhasta blogista joka oli lähinnä omaksi iloksi / muistioksi ja parille kaverille kirjoitettuja juttuja lähinnä ruokavaliosta. Toin niistä osan uuteen Rawviking blogiin vaikka ovatkin ajalta ennen voimanoston ajanlaskua 😀 *

Olen aina ollut ylipainoinen. Liikunnanvihaaja. Koulun pakkoliikunta ja ei-mielekäs tekeminen karkotti lopunkin mielenkiinnon liikkumiseen. Ja teinistä lähtien sairastellutkin kroonisesti. Hoitohenkilökuntakin kielsi ainakin kaiken pomppimisen ja raskaamman liikkumisen.
Niinpä kunto oli aina huono, suorastaan surkea ja olin lihava. Siihen nähden mitä ruokaa tuli syötyä, olisin voinut toki olla vieläkin lihavampi.
Kokeilin jos mitä kuuria. Hyvin lyhyitä aikoja. Kaalisopat sun muut. Niistä ei tokikaan ollut mitään hyötyä ja yritys katosi hyvin pian.

Eräänä päivänä tein päätöksen. Olin hieman yli 30 vuotias. Kapusin vaakaan joka näytti 92kg. Epäilemättä se on jossain kohdin näyttänyt enempikin. Päätin että nyt tapahtuu jotain asialle. Ruoka minimiin. Aamulla pari palaa näkkileipää. Yksi lämmin ruoka, melko pieni sellainen. Muina aikoina muutama hedelmä.
Elämäni ensimmäistä kertaa aloin käydä kävelyllä. Aloin myös tehdä ruuat itse.
Ensimmäinen kävely kerta meinasi olla myös viimeinen. Pari sataa metriä ja jaloissa oli kamala polte. Jatkoin päättämäni lenkin. 4,5km mutta en varmasti koskaan unohda sitä kipua jaloissa.
Hitaasti asia alkoi sujua paremmin ja lopulta kävelylle piti päästä joka päivä.
Muuhun urheiluun en kyennyt tässä kohtaa. Juoksua koitin mutta siitä ei tullut mitään. Valotolppien väli hölkkää ja monta minuuttia tuskaista puuskutusta.
Puolessa vuodessa vaaka näytti 65kg ja rapiat. Lihaskunto ei silti tokikaan ollut kummoinen.
Luku pysyi siitä välillä 65-69kg joitakin kuukausia. Sitten homma lipsahti salakavalasti huonompaan suuntaan. Huomaamattakin.
Vaikka treenaamiseen löytyi muitakin lajeja, oli vaakassa taas yhtäkkiä reilu 80 kiloa kun tuli seuraava herääminen.
Taas ruokaa reilusti pois. Puolen vuoden kituutus ja vaaka oli ennätyslukemassa 64kg. Treenimäärätkin oli huipussaan ja kunto minun mittapuulla mainio. Kävin juoksulenkeillä ja ensin yllätin itseni juoksemalla sen vakituisen kävelylenkkini ja lopulta jopa 10km. Se oli minulle melkoinen saavutus.
Kerrankin “laiha” ja jonkinmoinen kunto tai edes sinnepäin?!?

Monista syistä johtuen treenaaminen väheni jälleen. Pari loukkaantumista ja harmitusta. Yleistä ketutusta.
Vuoden -14 alkuun vaakaan oli taas kahden vuoden aikana puoli salaa hiipinyt 80kg. “Laihan” ajan vaatteista mikään ei mahdu päälle. Uusi motto; verkkarit ja t-paita käykin kaikkiin paikkoihin ja tilaisuuksiin vallan hyvin.
Jälleen yksi päätös ja aloitus. Mutta nyt juuri mitään ei tapahtunut. Halusin koittaa syödä hieman järkevämmin vaikka pudottaakin painoa. Eli en kituuttamalla. Mutta vaaka sanoi toisin. Kilo pois ja uusi tilalle seuraavalla viikolla. Sitä rata meni 1,5 kk.
Turhaantuminen. Salikortti tuli hommattua mutta eipä sen kummempaa.
Juhannuksen jälkeinen paino 82,1kg.

Olen aina pitänyt ruuasta, ja sitä pitää olla paljon. Nälkää kestän kyllä hyvin joten laihdutusmainosten “pitää näläntunteen poissa” on minulle huono vitsi.
Ruokaa pitää saada iloon ja suruun ja kaikkeen siltä väliltä.
Sen ei tarvi olla makeaa herkkumässyä. Minulle mässäilyä on vaikka useampi leipä. Vaalean leivän poisjättäminen ei kohdallani auta koska sitä en ole syönyt vuosikausiin. Myös valkoinen riisi, pasta, peruna on olleet melko vähällä käytöllä.
Makeasta olen melko hyvin oppinut pois viime vuosien aikana.
Mutta annoskokoa on liikaa ja jatkuvaa puputtamista.