Varustevoimanosto SM-kisan jälkeen tehtiin deja vu viime vuoteen. Takaisin odotustilaan, mitä ja koska, vai eikö mitään koskaan. Korona otti ohjakset ja Suomi kiinni.
Kilpailujen suhteen oli ajatus katsastaa kunto kesällä, sopivan treenipätkän jälkeen. Varusteidenkin kanssa oli myös ajatus touhuta, kun ne vihdoin saatiin joka lajiin.
Noh, kisailut jäi. Koska kisoja ei ollut, tai jos oli, vain oman sairaanhoitopiirin alueella sai kilpailla. Joten se niistä kesäkisoista.
Varusteetkin laitettiin odotustilaan. Katsotaan niitä myöhemmin uudelleen.
Joten treenin kanssa kovaa peruspuurtamista, ilman sen kummempaa kisatavoitetta. Motivaatiota saa välillä kaivaa kiven alta, mutta kyllä se sieltä aina löytyy 🙂
Juhannuseväät haettiin mistäpä muualta, kuin Metsärannan lihasta
Aurinkoinen kesä = sopivat ajokelit. Ilmeisen ikuisena opetuslupalaisena kilometrejä on tälle kesää kertynyt.
Voimanostokisoihinkin päästiin edes talkoilemaan oman seuran, Team Liken, kisoihin heinäkuussa, helteiselle Hämeenlinnan torille 🙂 Tässä kohtaa koronarajoitukset olivat hetken tauolla.
Luontaisesti myöskään ulkomaankisa-ajatuksia ei ole päässä ollut. Sitten joskus, jos on tullakseen tilaisuus eteen. Kunnes kansainvälinen liitto IPF päätti siirtää voimanoston MM-kisan Ruotsiin, ja aikaisempaan ajankohtaan, mitä alunperin piti olla.
MM-kisa on aina MM-kisa, ja kun se on lähellä, niin eipä tuota kauaa tarvinut miettiä. Tyhmää tai ei. Kovaa on treenattu, ei toki MM areena mielessä. Mitä sitten. Hakemusta joukkueeseen, ja tieto valinnasta tuli heinäkuussa.
Alunperin mietiskelin osallistuvani -63 sarjaan, jos valinta tulee. Hitusen repsahtaneen kesäsyömisen johdosta päätin vaihtaa sarjaksi kuitenkin -69kg. Aina ei jaksa kytätä jokaista suupalaa, vaikka fiksusti pääosin syökin..
Ettei kaikki nyt niin täydellistä olis.. Tölvin itseäni salilla, ja tällä erää kyykky- ja mavetreeni on pakkotauolla. Mutta näillä mennään ja jalat tulee mukaan treeniin, kunhan kuntoutuu. Ei ideaali tilanne 10 viikkoa ennen kisoja, mutta elämä on..
Toki taas myös korona on saanut uutta puhtia. Ei voi kun toivoa, että tauti taas laantuu, ja elämä normalisoituu.