-17 ja -18 SM penkkikisat olivat nyt todella lähekkäin, mutta päätin käydä molemmat, josko sitä kautta aukeaisi paikka MM-maajoukkueeseen toukokuulle. Halukkaita joukkueeseen on varmasti paljon, kun kyseessä kotikisat.
Treeniaikaa joulukuun SMien jälkeen oli vähän, mutta töitä tehtiin minkä kyettiin.
Tietenkin se perus, flunssa ennen kisaa, piti kokea myös, mutta onneksi vaikutus kisaan jäi olemattomaksi kuitenkin. Vähän kyllä hetken aikaa pelotti, että jää koko kisa välistä.

Kisapaikka oli tällä kertaa lähellä ja oikein mainio paikka olikin. LVK team Lopelta ja Tammelan Ryske pitivät huolen mahtavasta kisailuareenasta. Lämmittelyalue oli hyvä, ja katsomo lähellä lavaa, valaistus mainio ja tunnelma tiivis.
Myös yksi jännitysmomentti, eli tangon antaja, oli todella hyvä. Aina ei niin ole, mutta tämä herra hoiti homman juurikin oikein.
Iso kiitos järjestäjille!!

Kisapuntari näytti painoksi 70,59kg. Painoa en varsinaisesti kisaan tiputtanut, mutta se vaan päätti omatoimisesti tipahtaa pari päivää ennen kisaa kilon verran alaspäin. Ei näin käy silloin kun painon kanssa on tiukkaa 😛

Videot surkeata laatua, koska kuvailtu pitkästä SVNLn streamista läppärin näytöltä 😛

Ekaan nostoon päätettiin lähteä samalla kuin viime kisassa, eli 77,5kg

Seuraavaan nostoon, ainakin videon äänen ajoituksen perusteella taisi tulla aavistuksen varaslähtö Start merkistä, ja siksi yksi punainen. Itse on moista lainkaan huomannut kisatilanteessa, ja merkit tullut kyllä kuunneltua aina huolella. Mene ja tiedä tuliko näin mokattua sitten tällä kertaa. Täytyy jatkossa olla vielä huolellisempi.
Itse nosto tuntui kivalta omasta mielestä.
82,5kg

Näin ei saisi käydä, mutta kisan alun hyvä keskittyminen pääsi vähän karkuun, kun voitto oli jo varma. Viimeinen terä oli vähän kateissa jo, ja jäihän tuo kaivelemaan.
85kg “no lift”

SVNL kisojen tapaan, säntillisesti palkintojenjako heti luokan jälkeen. Ja tuntuihan se hyvältä pienten hankaluuksien jälkeen. Nyt on toivottavasti myös se MM-kisakutsu tulossa.
Iso kiitos jälleen kaikille yhteistyökumppaneille, tsemppareille ja tietenkin Janille huollosta, ja isosta tuesta ennen kisaa ja sen aikana!

Sunnuntaina lähdettiin vielä kisapaikalle uudemman kerran, kun kerran lähellä tapahtui.

Onhan se herrojen nostaminen tyylikästä.  Eikä omaan päähän mahdu, miten sellaisten rautojen liikuttelu on edes mahdollista selälteen maaten. Mutta helposti näytti sujuvan.

Päivän isoin nosto oli Ove Lehdon 270 kiloa. Eihän tuo ole kun melki 200 kiloa enempi kuin meikäläisellä. Ja hyvin yli 100 kiloa enempi kuin mun maastanosto 😀