Niinhän se aika taas kului vauhdilla ja totesin töröttäväni Toijalan juna-asemalla aamuvarhaisella odottelemassa kulkinetta kohti Rovaniemeä. Ihan kuin viime elokuussa..
Yksin reissussa ja kamalassa jännityksessä 😉 Tällä kertaa vaan isoin jännitys oli kinttu ja mukana myös jonkinmoinen harmitus siitä ettei voi toteuttaa sitä mitä piti yrittää eli tietenkin uusia omia ennätyksiä ja vuoden parasta kisaa.

 

Kotosalla vaaka näytti alta 74kg niin matkalla uskalsi jotain syödäkin. Vähempi treenaus ja jonkinmoinen harmitukseen syöminen kyllä näkyy heti vaaka lukemissa..

Kisapaikka Santa Sport oli komea ja iso. Hotelli samassa pihapiirissä, samaten ruokapaikkaa löytyi joten puitteet oli oikein mainiot.

Punnituksesta kaulaan lätkästiin kisaajan kulkukortti ja tuntuihan se hauskalta. Tai no jotenkin uskomattomalta. Ihan vieläkään ole ajatukseen tottunut että on penkkiurheilijan sijaan itse urheilija 😉
Punnituksen jälkeen Santa Sportin burgerille. Hienoisena harvinaisuutena tarjolla oli bataattiranskiksia ja kyllä muuten maistui.

Lämmittelypaikalla oli hyvin tilaa ja riittävästi paikkoja. Siltikin sattumoisin kyykyn lämmittelyyn meikäläisen osalta oli vähän hankala löytää paikkaa kun piti löytää pelkkä tanko ja kympin kiekot. Siinä se lämmittely..

Kyykky meni loppuviimein niinkuin pitikin. Olihan se tanko, kaksi vitosen kiekkoa ja lukot tosi surullinen näky, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Hitaasti ja varmasti alas ja ylös.. Seuraavaan 60kg ja viimeiseen 80kg. Kaikki ongelmitta ja polvi oli kiltisti vaikka muuten reissun aikana kyllä muistutteli itsestään.

 

Penkin suhteen muutin aloituspainoa viime metreillä sillä ajatuksella että säästetään vähän viimeiseen ennätysyritykseen 82,5kg. No säästöt meni hukkaan koska viimeinen ei juur rinnalta noussut. Paras terä oli nyt jäänyt kotiin. Sarjaksi jäi 72,5kg ja 77,5kg
Mave eteni käsikirjoituksen mukaan. Kotosalla oli jo päätetty että ennätystä ei edes yritetä koska treeni ollut kevyempää eikä itteään kannata kuitenkaan rikkoa yliyrittämällä. 130-140-150 oli lopputulos.
Yhteistulosta tuli juuri yli kolmensadan eli 307,5kg. Tietenkin se harmittaa mutta tilanne jalan kanssa oli mikä oli.  Oli kuitenkin hienoa päästä mukaan ja saada tulos. Tuskinpa ihan heti pääsee EM-kisoihin jatkossa ja onhan se kansainvälinen tunnelma ihan oma lukunsa 🙂
Niin ja se palkintopalli. Siinä kyllä unohtui huono tulos Maamme laulun soidessa ensimmäistä kertaa meikäläiselle. On se vaan hieno hetki.

Siinäpä se sitten, matkan lopputulos. Kultainen EM mitali. Tätäkään ei olisi ilman kaikkia tärkeitä tukijoukkoja.
Kisajärjestelyt oli parhaat missä olen tämän huikaisevan pitkän “uran” aikana ollut. Kiitos koko Team Rovaniemi ja GPC!
Kiitos kisapaikan tsemppareille ja uusille tuttavuuksille.
Kiitokset ystäville ja tutuille kannustuksesta ja tuesta ja isoin kiitos tietenkin Janille joka jaksaa auttaa ja tukea treeneissä ja muutenkin, vaikka välillä on turhankin vaikeaa. Tämän kisan aikana viime hetken tsempit toimitettiin puhelimen kautta 😛
Iso kiitos myös yhteistyökumppaneille jotka omalla arvokkaalla panoksellaan mahdollistivat tämänkin matkan!

Seuraavaksi polvileikkuu ja kuntoutus ja syksyllä kohti hieman uusia haasteita.

Sekalaisia kuvia matkalta;