Kevät tulee eli polvi paukkuu, näin se taitaa mennä 🙁
Eräänä perjantaina juuri ennen salille lähtöä köpöttelin kotosalla portaita alas ja kappas, polvi muljahti ikävän tuttuun tapaan kahdella askelmalla. Aikalailla samanmoisesti kuin ennen viime kesän leikkuuta. Tunne on melko ikävä. Ei satu mutta tuntuu että nivel pettää. 

Salireissu meni suht hyvin mutta kyykkytangon alle itteään vääntäissä ja polven kiertyessä oli samaa muljumisvikaa.
Eipä siinä sitten muuta kuin varaillen aikaa viime kesän ortopedille. Mietiskelin jo uutta leikkuria ja kuntoutusta. Taas menisi kesä konkaten ja treenit pilalle kun juuri on vähän päästy takaisin kuopasta.

Dextran ortopedi kuunteli ongelman, väänteli kintun ja passitti putkeen. Epäili samaa kuin minä itsekin että ompeleet ei ole kestäneet ja kinttu vaatii uusinta tähystyksen ja kierukan repaleiden poiston.

Koskiklinikalla kävi tuuri ja henkilökunta sai survottua mut jonon väliin ja pääsin puolen tunnin odottelulla kuvaan.
20 minuuttia radion kuuntelua, kallista sellaista koska vakuutustahan mulla ei ole..

Lääkärikin sitten ehti vielä saman päivän aikana soittaa takaisinpäin eli todella nopeaa palvelua 🙂
Hämmennys oli suuri koska kierukka näytti täysin ehjältä eikä kuulemma lainkaan sellaiselta mitä lääkäri oletti. Ainoana ohjeena osasi antaa kylmäpussit ja normaalikäytön ja seurannan.
Nyt on sitten venytelty ja koitettu hieroa. Polvi elää välistä omaa elämäänsä edelleen mutta näillä mennään tällä erää..

Polvivammaisena korkeanpaikankammoisena oli hyvä siirtyä uuden harrasteen pariin. Eli Urjalan uuden Yhtenäiskoulun kiipeilyseinälle ja ohjaajakoulutukseen.
Ohjaajakoulutus oli päivän briiffi miten kiipeilijöitä voi turvallisesti varmistaa seinällä.
Omalta osalta kiipeily jäi noin kolmeen metriin koska siitä vaan ei tule mitään. Jalat ja kädet jumittuu paikalle sitä tämäkämmin mitä kauemmas lattiataso jää.

Yhtenäiskoulun aukeamisen myötä aukesi myös Urjalan kunnan uusi kuntosali.
Monenmoista hilavitkutinta. Vapaissa painoissa on hieman toivomisen varaa mutta toki parannustakin on moneen asiaan. Yleiskäyttöistä salia kootessa on tietty selviö että vähäinen voimanostajien joukko ei ole hankintalistalla välineiden yläpäässä.
Aika näyttää millainen tungos salilla on ja miten oma treeni lähtee siellä kulkemaan. Toivottavasti hyvin, sillä tavoitteita piisaa 🙂

Vaatettahan pitää olla joten lähinnä toistovoimakisoja ajatellen tuli uusi hihaton paita ja tuulipuku päällysvaatteeksi.
Hienot tuli ja Suomileijonakin pääsi mukaan 🙂 Ja ei, se ei ole uusnatsimerkki vaan Suomileijona, josta jokaisen suomalaisen pitäisi saada olla ylpeä ilman pelkoa että leimaantuu johonkin ääriryhmään hyvänen aika!