Koko kesä puuhasteltiin hyvin aktiivisti penkkiä polviongelman takia. Oli siis syytä odotella että penkkitulokset nousisivat keväästä. Toisin kävi.
Eka SVNL alainen kisa Salossa 15.10.  kertoili karua kieltä siitä että penkkitekniikka olikin huolella hakusessa. Kenties ainakin osasyyllinen oli huima määrä sotilaspenkkipunnerrusta ja toistoja.  Niinpä Salon jälkeen koitettiin parannella tekniikkaa sen mitä voi ennen SM kisaa, johon Salossa tehty tulos oikeutti matkaamaan. 

Pari edeltävää viikkoa kitkuteltiin normaalia tarkemmalla ruokavaliolla että paino hilautuisi -72kgn sarjaan sopivaksi.
Harmikseni Vaakaekspertti.fi firman painoluokkakisaajalle suosittelema vaaka osoittautui fiaskoksi, kuin myös heidän ekan version tilalle lähettämä vastaava tuote. Multa löytyy nyt 2 heidän toimittamaa vaakaa, jotka kumpikin näyttää mitä sattuu ja vaakojen & rahan palautus on edelleen kesken kun ei firma vastaa sähköposteihin. Koko episodiin on aikaa mennyt jo toista kuukautta. Ei voi suositella..

Reissuun pääsi onneksi lähtemään päiväsaikaan ja vaihteeksi yksin liikenteessä.

Kohtaallainen lumipyry yllätti n. 100km ennen kohdetta mutta ehjänä perille. Hotellissa vähän evästystä ja kisapaikan tsekkaus että löytää aamusta nopsaan perille.
Varmasti hieno paikka tuo Pietarsaari mutta tälläkään kertaa ei ollut aikaa nähtävyyksille.

Kisajärjestelyt olivat hyvät ja säntilliset. Aikataulu pysyi mainiosti kasassa lauantai aamuna.
Ensinnä oli varustetarkastus ja perään puntari, joka näytti päivän painoksi 70,40kg.

Hermostunutta lämmittelyä. Onneksi lämppäripaikalta löytyi taas avulias henkilö, joka antoi mulle isoimman lämppäritangon. Tämmöisiä pieniä ongelmia kun yksin matkassa ilman huoltajaa.

Nostoista ei nyt ole kuvia eikä videota, harmi. Ei voi itse tarkistaa mitä meni pieleen..
Eka nosto jännitti melkoisen paljon. Ja mikä taas tuli huomattua, siinä penkilläkin ehtii miettiä vaikka mitä vaikka itse suoritus kestää alta minuutin.
Eka nosto 75kg pysähtyi matkalle. Varmaan joku typerä tekniikkavirhe hätäpäissään tehtynä. Silmänräpäyksen hämmennyksen jälkeen tanko suorille käsille ja tuijotus tuomarivaloihin, jotka onneksi näyttivät kaikki valkoista.
Seuraavaan 77,5kg joka onneksi tuntuikin ihan kivalta.
Kolmoseen 80kg. Monenmoista ehti taas miettiä, kuten todeta mielessään että ”jes, olipa kivan kevyehkö tämäkin, jotain tehty oikein sittenkin”. Onneksi käynyt mitään tuulettelemaan sillä tuomarivalot kertoivatkin punaista 2 ja valkoista 1.  Itsellä mitään tietoa miksi, mutta ehkäpä se takapuoli sitten nousi irti penkistä. Yleensä moinen ole ongelmana ollut kun nostot tullut tehtyä pelkillä käsillä. Harmitus tuosta kova, mutta kummikin pieni ilo siitä että paino nousi nätisti ja viissiin sitten oppinut hitusen käyttämään muutakin kun käsiä, jos se hanuri nousi liikaa 😛
Nyt sitten kiinnitettävä siihen huomiota. Joskin kisapenkillä ja lavalla on aivan eri juttu punnerrella kuin kuntosalilla. Pito penkissä selkään/takapuoleen ja lattiassa kenkiin on aivan erilainen 🙁

Palkintojenjaossa kaulaan ihka eka SVNL kultamitali. Tulos voisi olla parempikin mutta tyytyväinen silti tähänkin 🙂 Ei näitä kuitenkaan joka päivä jaella.
Lämmin kiitos kuuluu jälleen kaikille tukijoille, yhteistyökumppaneille, Huittisten voimailijoille ja erityisesti Janille, jota ilman tämä ei todellakaan olisi mahdollista <3
Kiitos myös Pietarsaaren voimailijat ja SVNL mainioista kisajärjestelyistä!

Palkintojenjakokuva; Markku Savolainen

Ripeän kisanvetotahdin ansiosta pääsin ajoissa matkaan ja pääosan sai ajella kotiin valoisan aikaan. Ehti vähän maisemaakin vilkuilla.

Kotosalla ansaittu kebab paikallisesta Adam’s kebabista 🙂

Nyt muutama päivä lepoa.
Itsenäisyyspäivänä kunnan vastaanotolle urheilijastipendin hakuun ja sitten seuraavan treenijakson kimppuun ja kohti ensi vuoden haasteita. ”Life is good” juuri nyt 🙂