Kisa, jota ei koskaan tullut…

Tätä kirjoitellessa 8.10.24 mun pitäisi istua lennolla kohti Dohaa, ja jatkaa siitä Johannesburgiin, Etelä-Afrikkaan.. 

Sen sijaan istun kotosalla, ja katselen välillä kuluvaa kisaa striimistä. Joka toimii jos toimii.

Luxembourgin EM kisan jälkeen oli tarkoitus hetken aikaa treenailla peruskuntoa, ja sitten kasata mitä parhain kunto MM kisaan.
Pitkän aikaa parin viime vuotta saikin treenailla ja kisata ilman isompia ongelmia. Toki kaikkea pientä vastoinkäymistä aina mahtuu mukaan, mutta hyvällä tuurilla on menty pääosin. Paitsi nyt.
Siis tietenkin juuri nyt, kun pitkästä aikaa piti olla MM kisoissa, ja tavoitella siellä korkeinta koroketta, ja ensimmäistä MM tason voimanostomitalia.

Peruskausi hitusen venähti, ja se isomman voiman kausi tyssäsikin sitten heti alkuun.

Ekat treenit isommalla painolla, ja selkä/kylki oli finaalissa. Onneksi ”vain” lihasperäisesti. Mutta todennäköisesti usean sattuman summana, sen verran pahasti, että treenit kävivät melko mahdottomiksi.
Oikea puolisko ei sietänyt oikeistaan lainkaan kyykkyä ja mavea, vaan kramppasi ja kiristi ensin vain treenissä, sitten treenin jälkeenkin, ja sitten lähes koko ajan. Siten, että välillä kävelykin teki tiukkaa.

Isoin syy lienee kropan epätasapainot, mitä en ole saanut korjattua ominpäin. Kun sitä aikansa kiusaa, voi lopputulema olla tämä.
Myöskään huonohkot yöunet ei auta asiaa.

Asiaa hoivailtiin jos miten.
Venyttelemällä, hieromalla, kevyellä treenillä, putkirullalla, akupunktiolla, sähköllä, ja vaikka millä, vaan ei oikein tulosta syntynyt.
Googlailemalla video jos toinen kuntoutukseen.
Ilmeinen ongelmakohta kyllä keksittiin, mutta millä sen saa kuntoon, on asia eri.

Koska omat konstit loppui, päätin ensimmäistä kertaa ikinä kääntyä valmentajan puoleen.
Halusin ohjelman, missä oikeanlaista treeniä tilanteeseen.
Ja jatkoa ajatellen tilaan, jossa mun itse ei tarvi pähkäillä mikä treeni on liikaa, mikä liian vähän, mikä korjaa mun puolieroja ja vahvistaa heikkouksia.
Ja tietysti ennenkaikkea miten kuntoudun vielä MM kisoihin.
Valitsin valmentajan, jolla mielestäni oli hyviä ajatuksia, ja itsekin oli osaava nostaja.
Oli tarkoitus kuntouttaa, korjata puolieroja, ja oli kait siihen uneen ja palutumiseenkin jotain konstia olemassa.

Noh, eihän se sitten ihan mun kohdalla toiminut.
Koska muutama henkilö on aiheesta kysynyt, niin kirjoittelen sen nyt tähänkin.
Edelleen mietin, ohjelman alettua, onko se mulle oikeanlainen.
Alkuun mukana ei ollut mitään päiväkirjaa, joten pyysin sellaisen. Tai en tiedä miten muuten oli tarkoitus seurata sitäkin, miten mun treenit sujuu.
Mukana oli jotain apuliikettä, mitä olen satunnaisesti tehnyt aiemminkin, mutta itse kuntouttavat liikkeet jäi vähän hämärän peittoon. Niinpä etsin ja tein niitä edelleen googlailemalla. Osa löytämistäni asioista tuntui olevankin asiaan sopivia.

Mun puolierot ja ongelmat kuitattiin osin tyyliin ”se vain tuntuu siltä” ja ”katsotaan sitä myöhemmin”.
Kyykkyä ja mavea pystyin alkaa tekemään, ja jossain kohtee kyselinkin, että mites tällä progressiolla mahdan kuitenkaan päästä kisapainoihin. Oltiin aika kaukana niistä kuitenkin. Ja koska oma aiempi lähestyminen olisi ollut eri, niin pitihän tuota kysellä.
Korotuksia pääliikkeisiin tulikin sitten joka viikko, apuliikkeet pysyivat samana koko 8 viikon ajan.

Ennen valmennusta ainoa mikä vielä toimi, oli penkkipunnerrus. Sillä se ei ottanut juurikaan selkään, ja sitä pystyi tekemään normaalisti.
Valmennuksen alkuun sainkin oikein mukavan kakkosen 80 kilolla, kuten periaatteessa pitäisikin saada mun voimatasoilla.
Valmennuksen viikolla 5, en saanut ko. painolla yhtäkään toistoa enää.
Tämä toki alkoi mietityttää, että mitenkäs tässä näin kävi.

Kisaan lähdön varmistamisen deadline läheni uhkaavasti, penkki oli kateissa jo sekin, ja muissa lajeissa painot liian pieniä kisaamiseen.
Kisahotellit ja maksut on vahvistettava liittojen määräämään päivään, tai muuten niiden kustannukset on maksettava, vaikkei matkaan lähtisi.
Lennot oli sentään täydellä peruutusturvalla lähtöä edeltävään päivään asti.

Olisihan tuossa ollut vielä pienen pieni mahdollisuus saada kuntoa paremmaksi viimeisen kolmen viikon aikana, mutta tangossa oli sen verran vähän vielä rautaa, että epäilys oli liian suuri.
Ja miten kroppa kestää 30h matkustamisen. Rahaa olisi myös palanut todennäköisesti joku 3t euroa, tai ainakin liki.
Joten päätös oli tehtävä, ja se oli, etten lähde matkaan, vaikka miten harmitti.

Ilmoitin tämän valmentajallekin. Valmennusta oli tässä kohtaa tietysti vielä 3 viikkoa jäljellä, eli kisoihin asti.
Jäin siis odottelemaan miten on ajatus edetä, sillä loppuvuodesta kolkuttelee nurkilla taas useat SM kisat. Joista suoriutuminen on edellytys ensi vuoden maajoukkuehakuun.

Puolentoista viikkoa odottelin, kunnes valmennus heräsi kysymään miten treenit sujuu.
Kyllä, olisin voinut kysyä itse ohjelman perään, mutta oletan, että henkilökohtainen valmennus seuraa miten treenit sujuu (päivyri), ja huolehtii, että ohjelma on olemassa.
Nyt ohjelmaa ei siis ollut, eikä päivyriä selkeästikään seurattu.
Joten se oli mulle vahvistus siitä, että jatketaan sitten taas ominpäin.
Lopun 3 vkoa maksamastani valmennuksesta sain toki hyvityksenä takaisin.

Enpä tiedä löytyykö sellaista valmentajaa, kelle nämä hommat uskoisin enää. Ehkä, ehkä ei.
Edelleen kaipaisin ohjeita puolieroihin ja heikkojen kohtien vahvistamiseen. Lienee peruskamaa näissä hommissa. Kuin myös aina ei jaksaisi itse miettiä mikä on oikea tapa, mutta?
Onneksi lähipiirissä on muutama henkilö, joiden kanssa näitä asioita on voinut pohtia, ja saanut neuvoja. Heille iso kiitos!

Nyt siis kursitaan kasaan mitä osataan ja pystytään, jotta vuoden vaihteen SM kisat saa suoriuduttua.

Josko ensi vuonna unelma MM kisoista sitten toteutuu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *