Reilun 40 tunnin reissu Nuutajärvi-Ylitornio.. Siitä yli 20h auton ratissa. Yksi yöpyminen Ylitorniossa ja yhdet penkkikisat. Siinä parin päivän ohjelma eräänä elokuisena viikkona 😛
Vaan mitäpä sitä ei EM-kisojen ja maajoukkue-edustuksen vuoksi tekisi.

Matkaan siis startattiin aikaisin aamulla, torstaina 10.8.
Vaihteeksi yksin ja ilman huoltajaa. Näinhän nämä pitkät reissut on tehty.

Useampikin ABC tuli matkalla kävästyä. Sen verran puisevaa on tuo reilu 700 kilometrin taittaminen.  Onneksi keli oli suht ok ajella. Pientä vesisadetta välillä.

Kisapaikalla olin sopivasti siihen aikaan, että ehdin seuraamaan vielä hetken päivän viimeistä luokkaa ja ihmettelemään miltä kohteessa näyttää. Olihan siellä vallan komeat puitteet 🙂
Mahassa vähän kouraisi ajatus että tuolla sitä huomenna minäkin sitten..

Voimanostoliiton osoittamista majapaikoista omakseni valitsin n. 7km kisapaikalta sijaitsevan Aavasaksa Experience nimisen hotellin.
Hotellissa oli useita ulkomaalaisia nostajia majoittuneena ja oikein mukava omistaja pariskunta.
Iltasella lyhykäinen kävely katsastamaan Torniojokea. Ruotsin visiitin jätin väliin 🙂

Aamusta sitten maajoukkuepukua päälle ja kohti kisapaikkaa. Hotellin yö oli onneksi rauhallinen, ja siellä sai hyvä unet ennen tärkeää päivää.

Lämmittelyalueella jännitys alkoi olla tapissa.
Huoltajanani toimi Jouni Vähäsantanen. Jounille ja Marjaanalle iso kiitos tuesta ja seurasta!
Punnituksessa paino oli 74,82kg, mikä on isoin kisapano mitä koskaan. Johtuen siitä että luokkanikin tällä kertaa oli -84kg, eikä syömisten perään ole suuremmin tullut katsottua.

Aloitusnostoksi laitoin jälleen 75kg. En halunnut jännityksessäni mokata aloitusnostoa. Jälkikäteen ajatellen, niin eka kuin toinenkin nosto olisi saaneet olla rohkeammat, ja mukaan olisi saattanut lähteä hopeinen mitali. Mutta jälkiviisaus on turhaa 🙁
Ensimmäinen 75kg ja toinen 80kg onnistuneesti ylös.
Tässä kohdin kakkossijan saksalaisella oli jo tehtynä 82,5kg. Koskapa oletin että hän varmaankin saa myös 85kg, en jäänyt kokeilemaan saisinko itse 82,5kg. Vaan korotin reippaasti 85 kiloon, mikä puolestaan pakotti saksalaisen korottamaan 87,5kiloon. Minun ollessa puntarilla kevyempi.
Noh, kumpikin epäonnistuimme viimeisellä ja voimaan jäi tulokset 80 ja 82,5 ja hopea meni menojaan.

Video nostoista, pätkitty SVNL streamistä.

Palkintojenjako oli heti nostojen jälkeen. Itsellä päällimmäisenä harmitus menetetystä hopeasta mutta minkäs teet. Fiilis 85kg nostoon lähtiessä oli varma, mutta siihen se jysähti.
Kaikkineen kisa oli toki oikein hieno kokemus ja hieno seikkailu.

Heti viimeisen noston jälkeen minua odottelikin kutsuja, ja se lappu mitä osasin oikein hyvin kohdalleni ennustaa viimeaikaisten tapahtumien valossa (UOTL päätös ja poistaminen maajoukkueesta..). Eli komento dopingtestiin.
Sen ajan mitä olen ADT alaisissa kisoissa ollut, olen tätä myös toivonut. Mutta samalla pelännyt kauanko toimitus tulee kestämään 😀
Kisan jälkeen on aina kuiva olo ja hiilarit vetää nesteet kroppaan. Onneksi toista litraa juotavaa kutsun saamisen jälkeen tuotti lopulta tulosta noin tunnin odottelulla. Pelkäsin paljon pitempää aikaa saada mitään pihalle valvojan herkeämättä tuijottaessa toimitusta.. 

Reippaalle urheilijalle annettiin ekasta D testistä muistoksi Kultaiset kengännauhat 🙂 Ne päätyivät koristamaan kyykkykenkiäni.

Kotona odotteli näyttävä kukkakimppu Janilta <3 Iso kiitos jälleen Janille, joka jaksoi uskoa siihen että selviän tästäkin reissusta kunnialla. Ja tuki ja kannusti minua koko matkan ajan ja tietenkin kaikki työ ennen kisaa. Se on korvaamatonta apua.

Jälleen haluan osoittaa isot kiitokset myös yhteistyökumppaneilleni. Ilman heitä tämäkin reissu olisi saattanut hyvinkin jäädä toteutumatta!!