Kyykkää!

Elokuun lopulla hanurini pääsi toistamiseen Leinosen Reiman tarkan silmän eteen. Se on paha paikka.
Reima ei sanoja säästele mutta niin sen pitää ollakin jos meinaa jotain oppia.

Mä en ole koskaan aiemmin salitreenissä kyykännyt riittävän syvään, saatikka hyvällä tekniikalla niitäkään vähiä kyykkyjä mitä koko elämän aikana on tullut tehtyä. Joten nyt asiaa on alettava korjaamaan.
Kisoissa liian korkea kyykky on sama kun ei kyykkyä ollenkaan ja sellasia on ihan turha keräillä.

Heinäkuulla tuli siis ekat nootit ja onhan ne videot ihan kamalaa katottavaa jälkikäteen kun on saanut vähän ymmärrystä. Joskaan ei nyt elokuullakaan vielä kuuhun menty.

Satasella olin kyykännyt muutamia kertoja. Nyt niskaan lapattiin tavaraa sellaset määrät että likimain tuli k*set housuun. Mutta näissä treeneissä on parempi pitää pää kiinni ja kyykätä ne määrät ja kilot mitä sanotaan.
Pää pisti edelleen syvyydestä vastaan vaikka varmistajiakin oli kaksin kappalein.
Päälle askelkyykkyä. Reimaa ei olisi kuulemma voinut vähempää kiinnostaa mun vinkunat että huomenna ei kävellä. That’s the way to do it!

Kiitos Heli, Reima, Jouko & Jani!

Koska meillä kävi tuuri oli Leenafitillä vielä ilmainen sisäänpääsy ja prodet & shakerit!

Leenafit, kyykky

Leenafit, Forssa ja loppuunkyykätty akka

Kamalaa kateltavaa mut kyl se syvyys sieltä jonain päivänä..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.