“Mukavampi miettiä sattuneita kommelluksia, kuin asioita joita ei koskaan edes uskaltanut ja yrittänyt”

Tällä mielellä ilmoittautuminen sisään Rovaniemen penkki- ja maastaveto SM kisoihin viime tingassa. Kesken Paimioon tähtäävän treenaamisen ja vain puolentoista kuukauden maksimivoimaharjoittelulla. Maveakin oli ensinkään treenattu vasta juhannuksesta, ei siis varsinkaan sen suhteen ollut suuria odotuksia.
Kisaa edeltävän viikon koitin rauhoittaa treenaamiselta vaikka hankalaa se oli. Eihän viikon laiskottelun jälkeen VOI nousta kuin max. tanko.

Junaliput ja motelli varaukseen. Yhteen reppuun pakaten kaikki oleellinen. Rovaniemellä oli tarkoitus liikkua jalan, joten liikoja ei voinut mukana kantaa.

Junan kyytiin Humppilasta, suuri seikkailu alkoi.. Viimeinen junareissu oli jostain reilu 10 vuoden takaa huikaiseva matka Toijala-Tampere. Vaihtojen suhteen oli pientä paniikkia ilmassa 😛

Vihdoin Rovaniemi!
Suunnistus kohti kisapaikkaa ja puntaria. Tietenkin kartalla katsoen lyhyt matka olikin pitempi kiitos tietöiden ja suljettujen ylikulkusiltojen. Puntarin jälkeen liki samaa kiertotietä kaupan kautta motellille.

Reissaajan kevyt kenttälounas ja “pakollinen” tour de Rovaniemi city. Keskustan Lordi muistomerkin oli perjantai-iltana kansoittanut paikallinen nuoriso skeittilautoineen ja kaljatölkkeineen, joten lähempi tuttavuus jäi tekemättä.
Uni oli tiukassa vaikka väsy painoi pitkän reissun jälkeen. Tuli se aamu sieltä kuitenkin.
Tossua toisen eteen heti aamusta. Tietenkin satoi ja tietenkin kyytiin varattu halppis sadeviitta sanoi itsensä irti heti lähtökuopissa.

Kohteessa odotteli kisalava. Lämmittelypaikalla oli jonkinmoista ruuhkaa mutta onneksi saman kiinteistön kuntosalia sai myös käyttää.
Tueksi ja seuraksi löytyi kisapaikalta toinen aloitteleva kisaaja. Onneksi, sillä olo oli aika orpo täysin vieraiden ihmisten keskellä, uudessa ympäristössä ja sellaisen asian parissa mitä ei ollut koskaan tehnyt. Miten lämmitellä, mitä syödä ja missä välissä, paljon kysymyksiä muttei vastauksia 😉 Kiitos Riitta ja Riitan taustajoukot. Sain myös nostoni videolla niin oli kotiinkin vietävää todistetta!

Ensimmäisenä oli penkkipunnerrus. Nimi huudettu, “tanko valmis” eikun hommiin. Kädet tärisi, vielä enempi ne tärisi ihka ensimmäisen kisanoston jälkeen. 65kg suoritettu. En muninut merkkejä enkä mitään muutakaan 🙂 Heti viestiä kaikille virtuaalitukijoille netin kautta 😛
Seuraava 70kg ok, viimeisenä 75kg jota en ollut koskaan nostanut.
Hitto se painoi kun tanko oli alhaalla. “Työnnä prkl”, lähtihän se. Sitten moka. Tanko ei ollut vielä suorilla käsillä. Joku huusi kuuntele merkkiä. “Mitä merkkiä” välähti mieleen, “kyllähän kuuntelin press merkin” ja homma olikin siinä. Tanko notkahti ja game over. Lesson learned..

Miesten punnertaessa ehti ottaa pienen happilenkin ja miettiä että mä tein sen. Pää pitäisi kuitenkin nollata nopeasti.

Jäljellä maastaveto.  Aloitus 110kg. Melko helppo, kisatangosta sai paljon paremmin kiinni kun niistä millä on treenannut, kun tangossa oli karhennuskin vielä olemassa.
Seuraava 120kg, Kolmas 130kg oli paino mitä en ollut koskaan nostanut. “Jalat paikalle, happea, tangosta kii”. Katseen noustessa tuomari hymyilee rohkaisevasti, “vedä se ylös” Hitaasti mutta varmasti. Peukku jää kiinni trikoon lahkeeseen. Meinaa keltanokka hämääntyä. “Ei kai siitä tule hylsyä”. Loppuojennus. Se oli siinä. Katse valoihin, kolme valkoista, Yes!

Kahden SM kullan lisäksi ylläribonuksena tuli vielä kisojen parhaan Masters penkin pokaali.
Mave tulos ei olisi häävi yleiseen sarjaan, mutta Mastersissa se oli FPO liiton SE. GPC liiton EE ja GPA liiton EE ja ME. Kelpaa mulle!

Kiitos Rovaniemi, Arctic Gym ja kaikki tsempparit. Matka kohti kotia alkakoon 🙂
Kävely asemalle ja siellä notkumista junan tuloon. Asemaraflan porokebab erosi niin vähän tavallisesta keskitason kebabista, että en arvaisili paljonko mukana olikaan poroa.  Nälkä oli kuitenkin sitä luokkaa että kaikki upposi. Yöjunassa ei paljon unta saanut, aamu kuuden jälkeen oltiin Humppilassa.
Kotona odotteli onnittelukukkaa ja lahjaa ja vaikka mitä. Great to be back <3
Arkena alkoivat lehdet soitella, hienoa että tämmöinenkin saa hieman julkisuutta. Ehkä joku muukin innostuu 🙂