SM kisoja riitti marras-joulukuulle kolme kappaletta. Ei ihan ideaali tilanne vaihteeksi. Varsinkin kun mukaan mahtui klassista- ja varustevoimailua. Vähän fiksumpi alkaisi jo keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, varsinkin kun kisat ovat niin samoihin aikoihin. Mutta näillä nyt mentiin taas tällä erää..

Jos 2023 päästeltiin vauhdikkaasti ja onnekkaasti, niin 2024 puolen välin jälkeen ei onnea enää niin ollutkaan matkassa.

Kesän kylkiongelmat alkoivat olla toistaiseksi ainakin voitettu kanta, mutta tilalle tupsahti olkapään kitinää ja polven rasitusvammaa.

Treeniä piti kevennellä ja muokata olosuhteiden mukaan, ja luottohieroja Susannekin sai hommia tehdä ihan urakalla. Välillä kyykkytreeni sujuikin sitten kivuitta.

Ensimmäisenä ohjelmassa olivat klassisen voimanoston SMt Hämeenlinnassa 15.11.

Kisaan lähdettiin vähän epävarmoilla fiiliksillä, miten paikat kestää.

Omaa painoa puntari näytti tällä kertaa 66,43kg.

Kyykystä ei ollut kovin isoja odotuksia. 120-130-135 sarjalla edettiin kuitenkin, mikä olosuhteisiin nähden ihan ok suoriutuminen.

Penkin oletin jo jossain määrin palautuneen syksyn nitkahduksesta. Noh.. Alkuun varma 77,5kg ja seuraavaan 82,5kg. Kolmaskin piti olla ihan suoriuduttavissa, 87,5kg nousi, mutta pomppi matkalla sen verran, että hylkyynhän se meni.

Mave olikin sitten ainoa mitä on voinut treenata suht hyvin. Kuitenkin kyljen takia sen verran varovasti, että isoin treenipaino klassisena oli ollut vain 155kg. Joten varsinainen kunto oli sikäli arvoitus.

Aloitukseen 142,5kg, ja kakkosella sarjan ykköspaikan varmistus 150 kilon nostolla. Tavoiteltavissa oli vielä ikäluokan ykköspaikka, ja mitä se vaati, selvisi siinä kohtaa kun näki mitä muut nostivat. Ykköstila vaati suunnitellun 160kg sijaan 167,5kg, joten se sitten tankoon ja lavalle.

Yhtään en tiennyt nouseeko se sentin vai ylös asti, joten omaksi yllätykseksikin, sieltähän se nätisti pomppasi hyväksytysti ylös, ja SM kullan lisäksi ikäluokan ykkössija.

Yhteistulos 385kg jäi omasta ennätyksestä turhan paljon. Mutta tämä oli nyt päivän kunto.
Mave toki oli ehdottomasti muuten lattean kisan valopilkku 😀

Seuraavaksi nokka kohti Poria, ja maksimivoimapunnerruksen SM kisoja 31.11.

SVRYn kisoissa on yleensä aina oikein hyvä tunnelma, eikä se pettänyt tälläkään kertaa 😀 Mukava päivä, jos ei omaa tulosta huomioinut liikaa.

Aloitukseen 70kg, seuraavaan 75kg, jotka nousivat mainiosti.
Viimeiseen isompi korotus ja SE yritys 82,5kg, mutta tuo se ei sitten rinnasta noussut mihinkään. Joten kakkosnostolla SM kultaa tällä kertaa.

Seuraavana viikonloppuna olikin ohjelmassa avoimen luokan klassisen voimanosto SM-kisan tuomarointia pari päivää.

21.12. jälleen kohti Hämeenlinnaa, ja varustepenkkipunnerruksen SM kisoja.

Omaa painoa 66.70kg.

Lämmittely sujui hyvin. joten kisastakin odottelin siedettävää tulosta.

Lähtöön jo turhankin tuttu 100kg.

Helpompikin nosto olisi voinut olla, mutta paita on omapäinen kapistus.
Hyväksytyn ykkäsnoston päälle seuraavaan 105kg.

Olin asettunut lähtöön liian lähelle telinettä, ja vaikka nosto nousi ylös, se kolisi yläasennossa telineeseen sen verran, että nosto meni hylkyyn.

Arvoin korotusta mielessäni. Laittaakko SE yritys 111kg, vaiko ottaa sama uusiksi. Päädyin jälkimmäiseen.
Nosto oli mielestäni oikein hyvä, mutta tuomareiden mielestä ei. Takamus nousi penkistä ja hylkäys 2-1.
Joten lopputulemana hyväksytysti vain aloitusnosto 100kg, jolla nyt kuitenkin sitten ykkössija.

Jäihän tuo harmittamaan, mutta ensi kerralla sitten..

Näin on tämän vuoden kisat käyty. Ensi vuosi voisi olla sitten taas jo mukavempi ja edistystäkin olisi kiva nähdä.

Pari viikkoa aikaa tämän kisaputken seuraavaan, ja viimeiseen kisaan, varustevoimanosto SM-25 kisaan..

Vuoden mittaan matkassa olleet kallisarvoiset taustajoukot

Iso kiitos kaikille!!!