Tällä kertaa kisaan startattiin junalla. Maalainenkin oivalsi, miten kätevästi juna kulkee suoraan lentokentälle 😂
Lähtöä ennen oli suoritettava budjettimatkailijan taidonnäyte. Kaikki nostovermeet ja muu tarvittava sullottava yhteen käsimatkatavaraan. Onnistuihan se, mutta yllättävän tiukaksi meni. Eväitä ei kovin tarvinut pakata, koska nesterajoitus ja muut. Ostaen sitten lentokentältä jotain pakollista turvatarkastuksen jälkeen.
Finnair vei mukavasti perille, vaikka tuo lentäminen ei ole laisinkaan mieleistä puuhaa. Ja kentältä taksilla hotelliin.
Kisahotellin kalleuden takia päädyin omavalintaiseen hotelliin kisapaikan läheltä, ja kiltisti makselin kisajärjestäjälle siitä hyvästä 100e sakkomaksun. Silti oma valinta oli kaikkineen reilusti halvempi, ja ihan ok majapaikka.
Ruokailu ennen kisaa tahtoopi olla vähän haastavaa. Mitä syödä, ettei paino nouse tai tule mitään yllätyksiä. Ja lentoreissulle ei pakattu mukaan sellaista evästä, kun kätevästi esim. Ruotsiin autoillessa pystyi ottamaan mukaan.
Noh, tunnelmallisessa omatoimikeittiössä puurot lautaselle ja sitä rataa 😄
Seuraavana päivänä kisapaikkaan tutustuminen. Paikalla oli Eleikon teline, joka sitten iltasella vaihtuikin ihan muuksi. Olipa siinäkin hieman ihmettelemistä. Hansu power telinettä en ollutkaan ennen nähnyt.
Avajaisiin pääsin mukaan edustamaan suomea. Kerta sekin ensimmäinen 🙂
Ennakkoon, ihan kiitettävän kokoisen, M2 -69kg ryhmän rankingissa olin peräti listan kakkosena. Lista nyt toki on mitä on, ja kisat erikseen. Mutta noin paperilla ykkönen oli ihan liian kaukana ja seuraavat ihan siinä kintereillä.
Ajatuksena siis oli, että kun joku sijoitus tulisi kolmen joukkoon, saa olla tyytyväinen. Yhtäkään klassisen voimanoston yhteistuloksen mitalisijaa ei tätä ennen ollutkaan.
Kisapäivänä puntari näytti 66,94kg. Vähän alakanttiin, mutta no, olipahan painoetua.
Siitä syömään ja kyykyn lämmittelyyn. Eväät hotellilta kulki mukana kotoa tuotujen keitettyjen kananmunien, ja astian puuttuessa, halkaistuun pulloon tungetun puuron muodossa 😀 Kaikkeen sitä näillä reissuilla törmää, tuumasin ongelmaa pähkiessäni hotellilla.
Ainahan ne aloituspainot askarruttaa, kuten nytkin. Ja kyykky ekana on vielä se itselle hankalin. Lämmittely sujui kohtalaisesti.
Aloitukseen 120kg. Olisi voinut olla enemmänkin, mutta parempi varman päälle aloitus. Huolto sai tästä eteenpäin päättää korotukset.
Kakkoseen 127,5kg nousi mukavammin kuin ensimmäinen, kun alkukankeudesta pääsi eroon. Oma ajatus oli kakkoseen 130kg, mutta huollon suunnitelma toimi erinomaisesti.
Oma tavoite oli päätyä tulokseen 135kg, mutta huolto lastautti viimeiseen 132,5kg, se onnistuneesti ja kyykky oli hoidettu.
Toki tässä kohtaa kauhistutti kärjen karkaaminen. Kuten omalla kohdalla usein tapa kyykyssä käydä. Sijoitus kuitenkin neljäs tässä vaiheessa.
Oli muuten hauskasti nostovermeet sävy sävyyn varmistajien kanssa 😀
Penkin lämmittely tuntui hyvältä, eikä ollut syytä puuttua suuniteltuun aloitukseen 77,5kg.
Se onnistuneesti ja seuraavaan 82,5kg. Viimeinenkin 87,5kg nousi sen verran kivasti, että piti melkein tuulettaa. Sijoitus penkissä kolmas.
Voi jossitella, että 90kg olisi tuonut penkkihopeaa. Mutta koska 90kg oli viime aikoina ollut epävarma kilomäärä, oli parempi saada kaikki kilot talteen, kuin riskeerata.
Mavehan se taas ratkaisi, kuten aika usein.
Lämmittely siinäkin ok, ja aloitukseen 145kg. Tässä kohtaa oli ikävä huomata, että lava oli jokseensakkin huono maastanostoon. Epätasainen ja vino.
Seuraavaan 155kg. Tanko oli lavalla siten, että oikea jalka osui telineen lavaan jättämään monttuun. Tunne ei ollut yhtään mukava lähteä nostamaan, joten yritinpä siirtää tankoa lavalla, huonolla menestyksellä. Tanko kieri miten sattui, eikä asettunut suoraan. Siispä vanhaan paikkaan, jalka epätaiselle ja nosto..
Huolto päätti viimeisen noston, kuten kakkosenkin, sen mukaan miten kisa eteni. Ja hienosti päättikin, viimeiseen 162,5kg ja se liikahti ihan mukavasti.
En ollut laisinkaan varma mitä nostolla oli saatavissa, joten huoltajan ilmoitus noston jälkeen, hopeaa tuli, sai minut ensin olettamaan puhuttavan mave hopeasta. Tosin jäljellä oli kaksi nostajaa, joten en ihan tajunnut. Kunnes pari kertaa uudelleen kysyttyäni yritin uskoa kyseessä olevan YT hopea.
Piti tulostauluakin hetki tuijottaa, jotta asian oikeasti uskoi. Mavesta tuli pronssia, mutta yhteistuloksena tuloksella 382,5kg hopeaa.
Sillä hetkellä se tuntui ihan käsittämättömältä. Kaikki tulokset olivat myös sarjan uudet suomen ennätykset.
Palkintojen jakoon vielä asia konkretisoimaan mitalin merkeissä. Päivä oli kerrassaan loistava. Ilman mainiota asiansa osaavaa huoltoa tuskin olisin ollut toisena.
Sen verran jäi virtaa hyvästä suorituksesta, että päivä jatkui seuraavan ryhmän apuna.
Lopuksi palkittiin vielä parhaat joukkueet, ja sain kunnian kopata kyytiin M2 joukkueen pronssi pokaalin. Joskin hieman mietitytti miten ihmeessä sen sullon kassiini, joka jo tullessa oli aivan täysi..
Iltapalaksi naapurikioskin kolmioleipää, karkkia ja pari olutta. Ei ollut sitten enää jaksamista alkaa ruokapaikkaa etsiä.
Torstaina piti hetki viettää turistielämää. Kerrankos sitä Budapestissä.. Kävelymatkan päästä löytyi Budan linna, jota kävin ihmettelemässä. Mutta reppu ja kaikki matkakamppeet mukana, päätyi matkaaja ennen aikojaan takaisin kisapaikalle ja odottelemaan kentälle lähtöä.
Kaikkineen siis aivan loistava reissu ja paras arvokisasuoritus tähän mennessä. Kiitos kuuluu jälleen huollon lisäksi kaikille tukijoille ja matkalla auttaneilla. Jani hoiti jälleen koirat kotosalla ja piti muutenkin kodin pystyssä.
Tästä matka jatkuu kohti Tsekkejä ja Plsenin varustevoimanoston EM kisoja. Kiivas on kisatahti, mutat levätään sitten paremmalla ajalla..