Klassisen voimanosto EM-kisan jälkeen sukellettiin taas varusteiden hassuun maailmaan.
Treenit sujuivat suhteellisen hyvin. Siitäkin huolimatta, että aikataulut oli sumplittava niin, ettei varusteilla juurikaan voi treenata yksin. Tokihan joukkoon mahtui tuskailua varusteiden temppuilun ja osaamattomuuden kanssa. Ja välillä epätoivo peikkokin kävi kylässä.

Apuja treeneihin löytyi niin oman seuran kimppatreeneistä, Forssan kuin Tammelankin suunnilta, ja siitä iso kiitos!
Polvisiteetkin lopulta sopeutuivat jalkaan. Tosin päätin sitoa ne myös kisassa itse. Sitä saa mitä sattuu tulemaan 😀 Mutta yksi muuttuva tekijä vähemmän.

Kisamatkalle jälleen startti junalla. Lentämistäkin oppii pikku hiljaa taas sietämään..
Kentällä saatiin toista tuntia odotella kuljetusta kisapaikalle, jonne oli reipas tunnin ajelumatka.

Toki aina jotain pientä pitää matkaan mahtua. Tällä kertaa hotellin maksu ei tahtonut onnistua, kiitos temppuilevien pankkiyhteyksien. Mutta tuli se hotellin avainkortti lopulta tassuun.

Paino oli sen verran mukavissa lukemissa, että aamupalaakin pystyi popsimaan ekana hotelliaamuna 🙂

Lavalle johti ylämäki tai rappuset. Pitihän tuo polvisiteiden kanssa käydä ravaamassa ylös kisaa edeltävänä iltana.
KIsassa oli myös tuore IPF hyväksytty Hansu powerin teline. Joka vaatii hieman sopeutumista. Onneksi sen erilaisuus oli tsekattuna jo Budapestin kisoista, ja tiesi mitä odottaa.

Kisaa edeltävänä päivänä varovaisesti turisteilua. Tietenkin se sattui olemaan paikallinen pyhä, ja paikkoja oli sen takia suljettuna. Kaunis kaupunki kuitenkin, jossa varmasti olisi ollut paljon enemmänkin nähtävää, jos aikaa kiertelyyn olisi ollut.

Kisa jännitti ihan kohtuudella.
Rankingissa sijoitus oli toinen. Mutta se ei ollut ihan koko totuus, koska ranking tuloksena alkuvuoden SM kisa, jossa säästeltiin Budapestin takia. Oli siis lupa ja toive odottaa enemmän.
Tavotteita oli jonossa, mutta kisan edetessä oli katsottava mitä niiden kanssa tehdään.

Päivän paino puntarilla oli 66,89kg ja puntarista sujuvasti hotellin aamupalalle. Kätevää kun kisapaikka oli hotellilla ja tällä kertaa hotelli ja puitteet olivat muutenkin erinomaiset. Etukäteen arveluttanut kuumuuskaan ei hotellin tiloissa häirinnyt.
Kisakuvia ei valitettavasti ole. Odottelin kovasti EPFn virallisen kuvaajan kuvia, joista yhteenkään julkaistuun en sitten osunut. Harmi, mutta..

Kaikki kisanostot ja palkintojenjaot täältä.

Kyykyn aloituksen 140kg. Tuomarivaloissa oli jotain häikkää ja siinähän sitten odoteltiin vähän extraa siteet jalassa kärvistellen. Mutta siitä huolimatta ja jännityksestä viis, tanko nousi just kuten piti, vaikka kintut koitti jotain huudella, että tunto jo meni.
Seuraavaan suunniteltu 150kg, joka samalla suomen ennätys ja viimeiseen 157,5kg SE.
Viimeisestä kyykystä harmillisesti yksi punainen päivää pilaamaan. Kuitenkin 2-1 hyväksytty.

Tuttuun tapaan kyykyssä taas kärki karkasi. Tosin tällä kertaa vain yhden nostajan verran ja tuloksena laji hopeaa.

Vaikka se kyykky aina jännittää eniten, niin varusteilla kyllä penkki on yksi iso arvoitus joka kerta. Niin tälläkin kertaa.
Aloitukseen 100kg SE, joka nousi ehkä parhaiten mitä ikinä kisoissa. Siitä ilostuneena suunnitelman mukaan 107,5kg SE, joka olikin huomattavasti hankalempi nosto, mitä odottelin.
Ja tuosta johtuen sitten pudotin viimeisen noston kiloja. Sinänsä siten turhaan, että 110kg SE, nousi taas ihan hyvin ja varaa olisi voinut olla tavoitteessa pysymiseen. Mutta isolla lavalla on pakko koittaa kerätä kaikki saatavat kilot ilman liian isoja riskejä.
Tuloksena penkin lajikultaa.

Penkin takia hylättiin yksi kisan tavoite, ja se olis ollut yhteistuloksen euroopan ennätys. Penkistä oli tarkoitus saada kyytiin 2,5kg enempi ja aloittaa mave 160kgllä, edeten 180 kiloon. Koska nyt viimeinen mave olisi vaatinut jo 182,5kg, ja tärkeintä oli yhteistulos, ja mielellään maven maailman ennätys kaupan päälle, lähdettiin vähän säästämään tässä kohtaa.

Maven aloitukseen 155kg, nousi kuten pitikin ja YT oli turvattu. Seuraavaan 165kg, mikä olisi euroopan ennätys ja toki suomen ennätys. Sekin nätisti ylös.
Viimeiseen nostoon ladattiin asia, mitä en todellakaan nostamista aloitellessani  kuvitellut kosaan pääseväni edes kokeilemaan.
IPF liiton maailman ennätys. Edes tästä olisin kovasti toivonut valokuvan ja kunnon videon, mutta ei. Onhan tuo suhteellisen harvnaista päästä kävelemään lavalle, jossa kg määrän päällä vilkkuu World record.
Mutta sinne mentiin ja oikeistaan tiesin, että nouseehan se, ja nousihan se.
173kg suomen, euroopan ja maailman ennätys.

YT 440,5kg, yhteistulos kultaa ja SE.

Kisan huollosta vastasi oman seuran, Tampereen Voimanostajat ry, Matti Rajaniemi, ja aivan erinomaisesti homman hoitikin. Todella iso kiitos!!

Kyllä vain oli hymy herkässä, eikä tämä asia tule koskaan unohtumaan.
Tosin palkintopallilla Maamme laulun soidessa oli itku herkässä. Huulta sai purra ihan tosissaan. Hankalampi koittaa hymyillä tuossa kohtaa, on se sen verran tunteikas hetki.

 

Palkintovideo pitkä, koska myös lajipalkinnot mukana..

Suomen M2 joukkue voitti myös joukkueena ykköspaikan 😀

Sarjan pisteissä kaikki painoluokat huomioiden kuudes. Mahtavan voimakas, oman sarjansa ylivoimainen mestari, joukkue&seuratoveri, Nina viides. Aika hyvin me pisteltiin menemään!

 

Kaksi lajikultaa, yksi lajihopea, yt kulta, joukkue kulta. Kaikkiin osalajeihin ja yt SE, Mave EE, ME. Ei nyt paljon enempää voi toivoa.
Toki sitten palataankin taas hommiin, ne ei lopu koskaan.

 

Kisan päälle hotellin ravintolan burger ja olut. Maistui kyllä.

 

Kisojen jälkeen muisteloitiin hetki Tammelan penkkihirmujen kanssa. Toni ja Mikko penkkikultaa. Toni YT hopeaa ja Mikko YT pronssia.
Molemmille vielä paljon kiitoksia penkkiopeista ennen kisaa!

   

Kisoja tukemassa  Kiitos!
Kiitos myös jälleen ihan kaikille tsemppareille, kisapaikalla avustaneille, kannustajille, mahtaville joukkuekavereille. Upealle seuralle Tampereen Voimanostajat ry!!
Kotona Janin apu on korvaamaton kuten jo monesti todettu..

Hommat jatkuu. Katsotaan mihin ensi vuonna kunto ja voimat riittää. Tavoitteita on edelleen ja töitä riittää..