Käsillä viikonloppu johon oli tähdätty siitä lähtien kun maksimivoimaa alettiin treenata kesäkuulla. Osallistujalista oli pyörinyt netissä jo hyvän tovin ja kasvoi kasvamistaan. Alunperin lauantaiksi suunniteltu kisa siirtyi sunnuntaille, jotta järjestäjä pystyi ottamaan kaikki halukkaat mukaan.
Päätin käväistä puntarilla jo lauantaina, katsoa hetken pro kisaa ja ajella kotiin levolle odottelemaan omaa päivää.
Tunnelma olikin katossa sillä nosteltavat painot olivat tämmöisen aloittelijan silmään käsittämättömiä. Kun tietää esim. miltä 120 kiloa tuntuu niskassa, ei voi ymmärtää että joku pystyy sen lastin reilusti kolminkertaistamaan. Sama homma penkissä.. Maastavetoja ei ehtinyt enää seurata. Siellä oli enkkoja vedetty siihen malliin että taju pois.

Sunnuntaina hyvissä ajoin paikalla hermoilemassa 😉 Lämmittelyn aikaan on hyvä että on tukihenkilöt paikalla pitämässä meikäläisen lämmittelyn aisoissa. Tuli siitäkin puolesta opittua monta tärkeää asiaa.

Ensimmäinen kisakyykky ikinään laittoi tietenkin kovasti jännittämään ja oman paineensa asetti monolift teline jota en ollut ikinä käyttänyt. Heiluva teline jossa pitäisi kyykätä paikaltaan. No en lähtenyt edes kokeilemaan vaan otin omat peruutusaskeleeni. Onneksi tanko lähti hyvin kyytiin heilumisista huolimatta. Oma jännitysmomenttinsa on toki myös kyykyn syvyys. Sitäkään ei ole vielä kauaa harjoiteltu. Ja Leinosen Reiman sanat kyykystäni ”voimaa on mutta tekniikka on ihan p*ska”, pitää varmasti paikkansa 😛 Eli töitä on. Tällä kertaa kaikki kyykyt meni kuten piti tuloksen puolesta ja lopputulos virallinen eka kyykkytulos 120kg.

Pientä jännitystä..

Tankkausta

Penkin aloitus oli 67,5kg. Siitä ei ole kovinkaan kauaa kun 70kg oli epävarma asia, vallankin pysäytyksellä, joten varmanpäälle koitetaan mennä.. Lopulta päädyttiin tulokseen 75kg hampaan irvessä ja omalla enkalla, jota en koskaan ennen ollut ostanut. Niinhän sen pitäisikin mennä parhaimmillaan 🙂

Jäljellä mave. Aloitus 120kg meni sitten ketuilleen. Sen piti olla helppo, se ei ole fiksu ajatus. Aina pitää olla nöyrä oli tangossa mitä vaan ja ajatus ja keskittyminen kasassa. Hitusen lisää adrenaliiniä toi myös lämppäripaikan ”herrasmies”, joka nyppäsi mun nokan edesta 10 kilon kiekot todeten että sä et näitä vielä hetkeen tarvi. No liian vauhdikkaan 120kilon jälkeen saatoinkin todeta että liian kevyillä tulikin nosteltua. Lesson learned, again..

Seuraavaan lisää painoa +10 kg eli 130kg ettei lähdetä ihan niin innolla kohti kattoa. Liiankin hitaasti mutta varmasti ylös että tasapaino varmasti piti..
Viimeiseen kovat piippuun ja oma enkka 142,5kg. Katsomosta kuului päällimmäisenä pikku Väinön ”Hyvä Sanna!”. No ni nostetaas nyt se ylös sitte niin Väinö saa tuulettaa. Ja nousihan se, Väino huusi ”Vedä, vedä, vedä” ja mähän vedin 🙂 Horisontti alkoi sumeta silmissä mutta nyt ei anneta periksi vaikka mitä seuraisi. Tuomarin käsi heilahti alas. Vielä varmistus lamppuihin ettei tullut mokattua mitään huomaamattaan ja kolme valkoista. Yes!

Päivä oli pitkä ja opettavainen. Oli jännittävää nostella viimeisten joukossa omassa ryhmässä. Tilanne mikä ei tule olemaan pysyvä, sillä tulevissa kisoissa on maailmankin huippuja, joille mun max painot on alkulämmittelyä. Aika näyttää miten yli nelikympisenä aloittanut tulee kehittymään 🙂

Yhteistulostavoite kisaan ilmoittautuessa 3kk takaperin oli 250kg ja kaikki sen yli on plussaa. Toki kolmen kuukauden aikana tavoite nousi mutta silti..
Ilmoittautuessani suunnittelin suurissa toiveissani tuloslistaa kaiken mennessä tuubiin;
kyykky 70-80-90, penkki 60-65-70, mave 80-90-100.
Lopputulos 337,5kg; kyykky 120kg, penkki 75kg, mave 142,5kg oli siis aika mahtava.
Tuloslistalla olin loppuviimein naisten ykkönen pisteytyksessä. Eli nostetut kilot suhteutettuna kehonpainoon.
Yt ja kukin laji erikseen ovat myös FPO liiton SE tuloksia omaan sarjaan. Kiva bonus hienon kisan päälle 🙂
Yksin en olisi tähän mitenkään pystynyt eli olen todella kiitollinen kaikille minua auttaneille ja tukeneille tahoille!!  Kisapaikalla jälleen Jani, Heli & Reima ja pikku Väinö saivat musta parhaan irti.

Kisoista tuli myös uusia tuttavuuksia ja kisan vetopuolelta Emma Ylitalo-James osoittautui todella mahtavaksi persoonaksi. Maailmanluokan nostaja, tosi avulias ja lämpimän tuntuinen ihminen kun hänen tekemisiään seurasi 🙂
Myös nuori brittinostaja Faisal jäi mieleen. Temperamenttinen ja positiivinen henkilö. Aiheesta Faisal keräsikin aina hyvät aplodit nostovuoroillaan. Siinä oli tekemisen meininki!
Muutenkin kanssakisaajat ja yleisö oli mahtavaa. Kaikkia kannustetaan tuli mitä tuli. Pääasiahan on yrittää parhaansa ja aina ei voi onnistua. On tärkeää että silloinkin silti kannustetaan vaikka tanko jäisi nousematta.
Kiitos viikonlopusta Paimio ja Kalle Ylitalo-James kisanjärjestely tiimeineen!

Posing with Faisal 🙂

Emmakin ehti kisanveto kiireiltään kuvaan 🙂

Kliseisesti väsynyt mutta onnellinen.