Reissuun lähdettiin tälläkin kertaa VRn kyydillä. Tällä kertaa aamuvarhaisella, sillä olin ajatellut säästää yhden hotelli/matkustusyön, ja lähteä päivää myöhemmin kuin yleensä, ja aikaisin aamusta.

Eihän sekään sitten ihan putkeen mennyt, yllätys.
Ajatus oli olla ajoissa perillä, sillä nyt ei ollut lepopäivää kisaa ennen.
No tokihan Luxair ilmoitti tovi ennen matkaa, että jatkolento on siirretty myöhemmäksi. Joten päivällä kohteeseen saapuminen siirtyi illempaan, ja jatkolentoa sai odotella hyvän aikaa kauemmin, ja tappaa aikaa Prahan lentokentällä.
Mukana sai kanniskellä myös sopivan painavaa reppua, sillä kaikki nostovermeet oli syytä pakata käsimatkatavaroihin.
Tällä reissulla useamman reissaajan ruumalaukku jäi matkalle. Omani sentään tuli melkein kokonaan perille.

        

Prahan kentällä istuksiessa tuli mieleen vielä vilkaista ennätystilastot, vaikkei edellisestä tarkistuksesta kauaakaan ollut. Olihan se sitten oikein mukava yllätys kisan aattona huomata, että omien maven EE ja ME tulosten kohdalla luki “annulled”.

Eli noin 2,5 vuoden viiveellä, sarjan mave ja kyykky ennätykset olikin otettu pois, ja laitettu ne nostajalle, joka on nostanut vanhassa painoluokassa, ennen vuoden -21 painoluokkamuutosta.

Hämmentävää, että muutos tehtiin nyt, eikä siitä viitsitty edes informoida mitenkään.
Ko. nostajalla on kuitenkin vanhojen painoluokkien ennätykset olemassa. Ja aika moni oli näitä ehtinyt luokkamuutoksen jälkeen tehdä ja tavoitella.

FIilis oli aika sekava tuosta. Oma tarkoitus oli tässä kisassa tavoitella yhteistuloksen euroopan ennätystä, parantaa maven EEtä ja koittaa saada ME takaisin omiin nimiin. Sai ne sitten unohtaa, sillä vanhan painoluokan enkat on liian kovaa kamaa meikäläiselle.

Perillä oli suhteellisen kuuma, ja reissusta rähjääntyneenä oli oikein “mukava” tarpoa kentältä hotelliin. Huone sentään oli valmiina. Tässä kohtaa oli myös kiva huomata, että osa ruumalaukusta oli jäänyt jonnekin matkalle.
Jälkikäteen selvitellessä sen katoaminen ei kuulunut kenellekään.
Koska osa lentoa oli Luxairin, se ei kuulunut Finnairille. Luxair taas halusi kuvan laukusta jossa ko. lennon tagit kiinni. No nehän otetaan aina lennon jälkeen pois, joten eipä ollut tarjoilla sellaista kuvaa. Koska kuvaa ei ollut tagien kanssa, saatoin kuulemma laittaa heille kuvan kenen tahansa hajonneesta laukusta. Joten case closed.

Vilkaisu hotelilla vaakaan, eikä sitä paljoa sitten kärsinyt iltapalaa pistellä. Kuten ei aamupalaakaan..

Kisabussilla pelipaikoille, puntariin joka näytti 66,94kg ja varustetarkki. Ja siitä lämmittelyyn.

Kyykyn syvyys on ollut vähän arvoitus. Ja sitä se näemmä oli edelleen.

Tuloksen suhteen arvelin, että sarjaa ylempää meikäläisen sarjaan pudotellut belgialainen vie kyykyn heittämällä, eikä muukaan helppoa tulisi olemaan.

Kyykyn aloituksen 142,5kg hyväksytysti 3-0
Seuraavaan 152,5kg ja se hyväksyttiin 2-1, vaan jury päätti kääntää tuomion hylätyksi kyykyn ollessa liian korkea.
Ei mikään helppo tilanne minuutin aikana miettiä mitä seuraavaan, sillä belgialainen pisteli menemään hyvää vauhtia.

Päätettiin maltillinen korotus 155 kiloon, jotta se varmasti tulisi ylös, ja se olisi runtattava väkisin alas.

Hansun “ei itselle yhtään sopiva” teline vissiin aiheutti sen, että onnistuin hinaamaan tangon vieläkin ylemmäs niskaan (miten sekin lie mahdollista) ja painopiste keikahti sen verran, että pyrstön alas vieminen oli aikalailla hankalaa.

155kg lähti telineestä lähes yhtä huonosti kuin edeltäjänsä, mutta pakkohan se oli selvittää. Kyykkyyn lähdön alussakin sattui pieni nykäisy, mutta onneksi se ei vaikuttanut.

Mun onni oli myös se, että belgialaisenkin kakkoskyykky hylättiin.

Kummankin kolmas hyväksyttiin, vaikka alasmennessä ajattelin, ettei syvyydessä pääse alas vaikka miten silmät pullistuu päästä.

Belgialainen päätyi kyykyssä 10 kilon etumatkaan.
Kyykystä lajihopea.

Penkin aloitus piti olla 102,5kg, mutta koska pahin vastustaja lähti aika alhaalta, päädyttiin pudottamaan aloitus tuttuun 100 kiloon.
Ja sen myötä kisan edetessä tingittiin myös lopuista, jotta saataisiin varmasti kilot ylös ja etumatka kiinni.

Aloitus 100kg ja toinen 105kg ok.

Kolmas, 110kg oli ihan liian tiukka. Omasta mielestä surkea nosto. Se kuitenkin hyväksyttiin 2-1. Penkistä lajikulta.

Näin ollen erotus oli kiritty kiinni, kun belgialaisen paras penkki oli 100kg.
Painoetu oli meikäläisen puolella, joten voittoon riittäisi yhteistuloksessa tasatulos.

Maven aloitukseen 162,5kg. Liikkui kuten pitikin.
Seuraavan kanssa varmisteltiin 167,5 kilolla, ja taas 2-1 tuomio. Joka kuitenkin pysyi hyväksyttynä. Mutta hermopeli oli kyllä aikalailla huipussaan.

Arpanumeroiden, ja pienen välimatkan kanssa vastustajaan, sai itse kukin pähkäillä mitä viimeiseen laitetaan. Oma tilaus viimeiseen oli 172,5kg.
Belgialaisen viimeinen nosto jäi kuitenkin matkalle, ja mestaruus oli varma ennen mun kolmatta mavea.
Näin ollen huoltaja vauhdilla toimitsijapöydälle tekemään korotus, sillä tarjottimella oli noston onnistuessa ikäluokan kolmossija IPF pisteissä.

177,5kg nousi hitaasti mutta varmasti. Lopussa jalat vähän tärisi liian paljon kyllä. Mistähän saisi lisää nopeutta.. Ja kisan kruunuksi jälleen hyväksytty, mutta 2-1 tuomio, joka tällä kertaa pysyi voimassa.

Mavesta lajikulta ja kokonaistuloksissa yhteistuloksella 442,5kg euroopan mestaruus.
IPF pisteissä ikäluokan 3. Oli ensimmäinen kerta, kun IPF pisteissä pääsi palkintopallille. Pitäisi kait siihen olla tyytyväinen.

 

Huolto toimi erinomaisesti, vaikka kisaa ennen oli pieni epätietoisuus siitä mistä löytyy huoltaja ensinkään, kun ei joukkueella ollut edes joukkueenjohtajaa..

Mutta tiimikaveri Nina hoiti hommansa paremmin kuin erinomaisesti, ja apuihin löytyi vielä joukkueesta miesten puolelta Rami. Iso iso kiitos molemmille!

Kisan jälkeen fiilis ei nyt ollut niin kovin hyvä. Useampi nosto 2-1 rimaa hipoen ja yksi hylätty, ei oikein aiheuttaneet juhlamieltä, vaikka mestaruus onkin mestaruus.

Päivä jatkui Ninan huoltamisella, joka pistelikin oikein hyvän kisan. Oli oikein mukava olla niissäkin hommissa, ja oman kisan pettynyt mieliala unohtui siinä tiimellyksessä siltä erää.

Kisapaikalta hotelliin, syömään kupu täyteen ja unille. Nähtävyyksiä ei tällä reissulla katseltu kisapaikkaa enempää, sillä lähtö olisi seuraavana päivänä.

Jo lähtöpäivänä selkisi sekin, että nostajat olisivat saaneet syödä aamiaisen hotellin isommalla&paremmalla puolella. Edellisaamuna sieltä ajettiin pois, ja siihen tyydyttiin..

Ja kotiinlähtöhän se sitten olikin oma lukunsa.
Onneksi olin lentokentällä oikein hyvissä ajoin, sillä lähtöselvitys tuumasi, että lipuissa on problem, ja siirry seuraavalle tiskille.
Seuraava tiski ihmetteli hetken ja tuumasi, että lippu ei toimi. Aikansa käänneltyään oivalsivat, että lentoa, jolle olin lipun varannut ja maksanut, ei ollut lainkaan.
Tiskin tyly vastaus oli, osta uusi lippu, tai sovi asia Finnairin kanssa. No, helppohan tuo on sopia ulkomailta käsin. Onneksi oli arki ja toimistoaika.
Finnair tuumasi, että ongelma on Luxairin ja Luxairin virkailija taas tuumasi ei kuulu heille, eikä alkuun suostunut edes puhumaan Finnairin aspan kanssa.
Lopulta yhteistyö löytyi, ja mulle haettiin uudet lennot. Hieman myöhemmät kun piti olla, mutta lennot kuitenkin. Mikäli ei olisi ollut arki ja toimistoaika, olisin mitä ilmeisimmin joutunut ostamaan uudet kalliit liput.
Melkoista sähläämistä molempien yhtiöiden taholta.

Lento Genevestä Helsinkiin olikin sitten myöhässä, ja lopputulemana saatoin todeta olevani vielä lentokoneessa odottelemassa ulospääsyä, kun varaamani päivän viimeinen juna lähti lentokentältä.

Täytyy kyllä tämän reissun myötä todeta, että luotto Finnairiin tipahti aika roisisti.
Myöskään tiimikavereilla ei mennyt välttämäti sen paremmin. Lentoja peruttiin ja tavarat hukkui. Siinäpä sitten yks sun toinen oli epävarmuudessa jo heti lähtöön, tai kesken matkan.
Myöskään se, että lennot on varattu ja maksettu Finnairin kautta könttänä, ei takaa mitään.
Jos osa lentoa on jonkun muun yhtiön, vastuu ja selvittelyt kuuluu heille. Joskin näissä tapauksissa jatkolennot hoitanut Luxair tuuppasi kuitenkin aina syyn muualle.

Mitäpä jäi jäljelle muutakuin istua lentokentällä yön yli, ja ostaa uusi lippu aamun ekaan junaan. Kisasta väsähtänyt kroppa kiitti huolella, ja noin muutenkin pääkoppa alkoi olla aikalailla puhki. Mutta yhtäkaikki, väsynyt reissaaja pääsi kotiin, joskin reippaasti myöhemmin mitä alunperin piti.

Kisan jälkeen fiilikset kotona oli aika mitään sanomattomat.
Useat punaiset valot kertoivat, että hommia olisi taas ihan kamalasti.
Penkin tuloskin on ollut sama jo kaksi vuotta. Toinen olkapää otti vähän itseensä kisojen alla, ja sekin pitäisi saada kuntoon, jota uskaltaa treenailla lisää varsinkin paidalla.

Mielessä keikkuu kuitenkin syksyn MM-kisat.
Matka Etelä-afrikkaan on pitkä ja raskas, ja toivoa sopii, että lentomokailut oli mun osalta toistaiseksi tässä. Ja seuraava sujuu niiden osalta suunnitellusti.
Kuin myös sen tietää, että treeniaika lokakuulle tulee taas olemaan lyhyt ja tiukka, vaikka paperilla se näyttääkin pitkältä.

Kisasta ja siihen valmistutumisesta kuitenkin jälleen todella iso kiitos kaikille tukijoille ja tsemppareille. Olette todella tärkeitä!
Kotona Jani hoiti taas elikot ja piti kämpän pystyssä. Kuin myös ennen kisaa hajoilevan voimailijan 😀

Tätä kirjoitellessa (turhan paljon) kisojen jälkeen, on ehtinyt tapahtua jo vähän muutakin.

Vilkuilin kansallista kisakalenteria, ja huomasin, että kesän kisat on joko täysi tai jäsentenvälisiä. Joten EM kisoista seuraavalla viikolla kyselyä Ylöjärvelle, josko sinne vielä mahtuisi mukaan.
No mahtui ja niinpä extempore reilu viikko EM kisan jälkeen tekemään tulosta klassisen puolelle.
En tiennyt kisassa olevista ykkösen tuomareista, eikä klassisen kunto nyt ollut mitenkään tiedossakaan. Joten ennätysten jahtaamisen kyllä jätin suosiolla väliin.
Kierros kyykkyä 100kg, penkkiä ja mavea tein kolmet, lopputulemana 80kg ja 150kg. Ja tulos klassisen SM kisaa varten oli sitten siinä sen enempiä suorittamatta.

Kuin myös saapui tieto valinnasta MM kisajoukkueeseen, niin klassiseen kuin varustepuolelle. Klassinen saa näillä näkymin jäädä. Matka olisi ihan liian pitkä jo budjetinkin puolesta, ja klassisen kisa kunnolla tehtynä ennen varustekisaa ei oikein tunnu mahdolliselta. Ei tuloksen kuin palautumisenkaan kannalta.

Ja yllättipä vielä kuntakin iloisesti, ja sain noutaa kunnantalolta lahjakortin tunnustuksena EM kisamenestyksestä! Kiitos paljon Urjalan kunnalle!