Voimanosto MM 7.6.2019

Ruotsi ja Helsinborg, IPF voimanoston MM-kisat, matka starttasi 4.6.
Muutamankin kerran tullut todettua, miten mun ekat kisat, mitä livenä näin, oli Salon IPF voimanosto MM-kisat 2015. Sinne lähdettiin extempore katsomaan touhua, kun netistä moiset lähimaastossa huomasin. Siellä iski kipinä alkaa itse treenata voimanostoa. Ihmeellistä kyllä, nyt olin sitten itse matkalla vastaaviin kisoihin. Isoimmat ja arvostetuimmat  kisat maailmassa, mitä raakavoimanostossa ja AD testatussa liitossa on tarjolla.

*Artikkelin kuvat hieman isompana ja vähän lisää matkakuvia löytyy tästä klikkaamalla*
*Kaikki kisanostot Youtube kanavalla tästä linkistä klikkaamalla*

Viking Grace lähti Turun satamasta iltasella 4.6.  Hyttivaloista päätellen oikein discoreissu, mutta ei kuitenkaan 😛 Luxus iltapalaa vedeltiin sardiinipurkista. Painon takia ei laivabuffaan ollut tällä reissulla asiaa.

IPF Svnl voimanosto MM helsingborg LVKteam urjala adt IPF Svnl voimanosto MM helsingborg LVKteam urjala adt

En muista koska viimeksi tullut laivailtua. Maisemat oli hienot. Hyttikin onneksi hiljainen. Eli nukuttuakin sai suht hyvin.
Aamutuimaan kannelta näkyi kuuma ja aurinkoinen Tukholma. Hitokseen pitkä ajomatka odotti. Ja vähän jänskätti miten Tukholman liikenne sujuu meikäläiseltä, mutta kimppuun vaan..

IPF Svnl voimanosto MM helsingborg LVKteam urjala adt IPF Svnl voimanosto MM helsingborg LVKteam urjala adt viking line grace

Nopein tie Ruotsin läpi on moottoritietä. Melko tylsää sellaista, mutta toki helppoa ajaa. Vahingossa käännyin eräälle levähdyspaikalle, mistä löytyi Brahehuset linnakkeen rauniot. Mukava paikka vetää hetki happea.

IPF Svnl voimanosto MM helsingborg LVKteam urjala adt

Ajatus oli ajella hissuksiin. Mutta koska keskiviikon aikataulu kisoissa venyi. Painelinkin vähän nopeampaa, että ehdin nähdä muiden suomalaisten päivän nostoja. Samalla sujui sopivasti akredointi, eikä sitäkään tarvinut enää miettiä. Huomattavasti sujuvampaa toimintaa kuin Unkarissa 😛

IPF Svnl voimanosto MM helsingborg LVKteam urjala adt

Kisapaikalla kääntymisen jälkeen palailin n. 20 km takaisinpäin. Ekan yön majapaikkaan Åstorppiin, mikä oli huomattavasti huokeampi valinta kuin pakollinen kisahotelli seuraavalle yölle.

Melkein kuin etelänlomalla;

Kisahotelli Comfort Helsingborg, a 120e yö..

Kisa-areena oli oikein mukava, eikä liian kuuma, vaikka ulkona oli helle. Lämmittelytilat oli ruhtinaalliset. Ja IPF MM-kisan arvoiset ihkauuudet Eleikon telineet ja kiekot. Ai että 🙂
Kaikki oli siis mitä parhaiten. Paitsi eukon kunto, joka oli taas päättänyt jäädä treenisalille. Fiilis oli ok. Ei väsyttänyt, eikä kolottanut. Mutta ne voimat.. Ne oli siellä missä Unkarin kisankin aikaan, saatoin kisan jälkeen huomata.

IPF Svnl voimanosto MM helsingborg LVKteam urjala adt eleiko

Punnitus alkoi aamulla klo 6.00. Vain kaheli suomalainen oli ovankahvassa jo ennen puoli kuutta. Ja odotteli siellä sitten hyvän tovin ovien aukeamista 😛

Klassinen salil eka, kun lämppäaluekkin oli vielä aivan tyhjä.

Mainittakoon, että suomen huolto oli paikoilla hetimiten ekana myös. Aivan mahtavaa toimintaa näissä kisoissa.
Henkilökohtainen huoltaja löytyi mulle LVK-tiimistä. Arvajan Jarmo oli hommassaan ihan ehdoton ja siitä vielä kerran iso kiitos!!

Puntari näytti omaksi painoksi tasan 70 kg, kuten Unkarissakin.

Kisa alkoi kyykyllä, tietenkin. Lämmittelyssä Jarmo tuumasi, että syvyys ei ole ihan hyvä. Omaan hanuriin tuntui oikein hyvältä, mutta ei sitä sitten oikeasti ollut. Sitä saatiin vähän viilattua alemmas, ja lämmittely tuntui sen jälkeen ihan hyvälle.
Unkarin jälkeen myös muutama asia kyykyssä saatiin kotisalilla korjattua. Kuten tangonotto telineestä sujuvammaksi. Se nyt ei kuitenkaan tällä kertaa auttanut nostettuihin kiloihin 🙁


(Videot nostoihin tekstin linkeistä).

Eka kyykky, 120kg, oli ihan ok. Tosin olisi saanut tuntua hieman kevyemmälle. Eka kyykky on aina se pahin kuitenkin, tuumasin.

Seuraava 125kg painoi ihan liikaa. Vaikka noin pienen korotuksen ei pitäisi juuri tuntua.
Sitä ylös pukertaessa ehti jo miettiä, jäikö tämä tähän matkalle, mutta tuli ylös kuitenkin hyväksytysti. Näyttää ehkä videolla silti helpolta, mutta ei sitä kyllä ollut.
Yksi nosto ei kauan kestä, mutta se ajatusten määrä mitä siinä ehtii itsensä kanssa vaihtaa, on silti mahdottoman suuri..

 

Viimeiseen kyykkyyn pienin mahdollinen korotus,  127,5kg  Kuten kuuluttajankin toteaa “the end is near” ja sitähän se oli. Tosi tiukan 125kg jälkeen ei ollut mukava lähteä vielä kyykkäämään. Yhtään turhaa syvyyttä ei halunnut ottaa, ja niinhän siinä kävi, että kyykky jäi hitusen liian ylös ja kolme punaista siitä hyvästä. Helpomminhan tuo tuli ylös kuin 125kg, mutta sillä ei ole merkitystä kun korkeutta on liikaa.

Seuraavaksi penkin kimppuun, joka tuntuu aina vaan kotoisammalta.
Lämmittely kulki hyvin ja eka 82,5 kg myös

Seuraavaan 87,5kg tuntui hyvältä lähteä. Asennon haku sujui hyvin. Kunnes juuri kun piti irrottaa tanko, lähti vasen jalka alta. Sepä sotki sitten hyvin asiat, enkä saanut jalkaa enää kunnolla paikoilleen. Videolta sopikin katsoa, että jalat on ihan missä sattuu. Johtuu jostain kireydestä vasemmassa kimtussa/lonkassa, enkä ollut tuota aiemmin tajunnutkaan.
Nosto jäi matkalle. Ja sama tilanne kuin Unkarissa. Se pitäisi paikata kolmannella.
Tässä kohtaa saattoi todeta, että mahdollinen penkkimitali meni menojaan. Ja loppuviimein siihen olisikin tarvittu peräti 95kg. Joten ei mitään saumaa. Sijoitus lopulta penkissä neljäs.

Kolmanteen siis sama 87,5kg, ja tulihan se sieltä, joskaan ei kovin kepeästi.

Koko kisan aikana ei kovin naurattanut, mutta maven lämmittely lähti taas hyvin. Tuumasinkin Jarmolle, että tästä lajista tehdään edes uusi enkka.
No ei tehty.

Eka 145kg ok ylös. Eli YT ja sijoitus turvattu. Mutta saatoin kyllä huomata, että kotosalla hinkatut korjaukset maveen, olivat nekin nyt hieman kateissa.
Toka 155kg painoikin sitten sen verran, ettei kolmanteen mitään ennätyspainoja tarvinut haaveilla.
Kolmoseen vain vitonen lisää, ja sinnehän se 160kg jäi lattiaan kuin liimattu.

Jarmo sai taputella jatkuvasti selkään, mutta akan voimat oli siellä kotona 😛 YT pitkään aikaan huonoin. 367,5kg. Sijoitus kuudes sarjassa. Eli taas miettimään miksi ne voimat jää kotisalille. Toisin kuin ennen, parhaat nostot tuli kisoissa..
YTssä mitalisija oli armottoman kaukana, mikä oli toki tietokin ja olettama etukäteen. Eniten harmittaa se, ettei pysty parhaita nostojaan tekemään silloin kun pitäisi, ei niinkään sijoitus.

Videolla parhaat kisanostot;

Kisan päälle tassuun osallistumisplakaatti ja väkinäinen hymy 😛
Toki kisa oli kokemuksena jälleen omaa luokkaansa. Mutta oma suoritus jättää takin tyhjäksi.

Kisapaikalta löytyi mm. Norjan Ruben Kjelnes. FB kavereita jo aikidon parista. Vihdoinkin tavattu myös livenä 🙂

Paluumatka starttasi hetken huilin päälle, hetikohta kisan jälkeen. Brahehus oli samalla paikalla edelleen 😛
Matka tuntui venyvän ja peräpää aina vaan enempi jumittavan. Tämäkin oli kyllä tiedossa. Kovan kisan jälkeen ei kannattaisi istua tuntikausia paikallaan.

Vihdoin Tukholmassa harhailun jälkeen satamakin löytyi. Ruuhkaa oli yllättävän paljon, runsaasti tietöitä ja huonot merkinnät check-inniin. Täytyy sanoa, että väsyneenä ja nälkäisenä sataman etsiminen tietöiden keskeltä ei ollut ihan ideaali tilanne..

 

Maisemakonttorissa aamukin vihdoin valkeni, ja saattoi ajella laivaan aamupalalle ja levolle.

Vihdoinkin ruokaa! Ajatus oli istuksia aamiaispöydässä pitkään. Toisin kävi.
Yksinmatkaavalle täysi buffa ei ollut kiva kokemus. Eka istumapaikka löytyi ok. Lähtö hakemaan lämpimiä, alati täyttyvässä ravintelissa. Tarjoilijat nappasi haukkana tyhjenneen lautasen ja samalla meni istumapaikka. Milläpä sitä varaamaan, kun kesälämpimässä ei ollut edes esim. takkia millä merkata paikkansa.
Uusi paikka vielä löytyi, mutta kahvin kohdalla luovutin, huitaisin sen seisten naamariin ja hyttiin unille.

Laivamatka oli pitkä, ehti mietiskellä tekemisiään. Tauon paikka kenties? Reipas peruskuntokausi? Harmi kun pää haluaa kisaamaan mutta kunto ei ole sen mukainen, että olisi kisaan tyytyväinen. Likaa isoja kisoja liian pieneen aikaan, liikaa suorittamista? Mietitään..
Joka tapauksessa elokuulla on maajoukkuepaikka ja penkin EM-kisa, se katsastetaan vielä tänä vuonna 🙂

          

Kiitos yhteistyökumppanit, huoltajat, tsempparit! Kotona isoin kiitos Janille, joka mahdollistaa ylipäänsä nämä reissut ja tukee tätä matkaa koko ajan <3
Vielä joku päivä tuloksetkin on näiden reissujen arvoisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.