Klassisen voimanoston mastersien SM järjestettiin tällä kertaa Ylöjärvellä. Alkuperäinen paikka muuttui koronan takia, niinkuin moni muukin asia tänä vuonna. Siirtyminen lähemmäksi ei tokikaan meikäläistä laisinkaan haitannut.

Kevät, kesä ja syksy kuluivat treenatessa. Onneksi treenimahdollisuudet säilyivät koronasta viis. Tosin salin paikka muuttui, mutta ei laisinkaan huonommaksi sekään.
Viime vuonna hankittu ER teline päätyi Nuutajärven lasitehtaan vanhalle kuntosalille. Samoin aiemmin hankittu penkkipunnerruspenkki, ATX tanko ja se “kirsikka kakun päällä”, Leokon voimanostotankokin tuli hankittua. Näin ollen olen saanut treenata ihanteellisilla välineillä, eli IPF kisakelpoisilla sellaisilla.
Tässä kohdin on paikallaan myös iso kiitos Nuutajärven Lasikylän Kulttuurisäätiölle, jonka tiloissa olen saanut treenata tänä vuonna!

Keväällä vahvistui myös ajatus, että on se nyt kumma jos ei oikeasti saa omaa painoa hieman alemmaksi. Viime vuosi meni ketoosikokeilussa, joka oli osaltaan oikein mainio, mutta ko. ruokavalio ei kyllä meikäläisen kohdalla soveltunut laisinkaan voimanostoon, eikä oma painokaan pudonnut miksikään. Näin ollen tänä keväänä takaisin reippaampien hiilarien pariin. Ja paino lähtikin putoilemaan aika kivuttomasti.

Alunperin ajatus oli saada paino hieman alle 70kiloon, toki joskus alempi painoluokkakin käynyt mielessä. Kun ei asia sitten loppuviimein ihan mahdotonta ollutkaan, otin tavoitteeksi 63kg, ja sinne päästiinkin hieman ennen kisoja sopivasti.

Noh, miten kävi treenin. Aina hoetaan miten painonpudotus syö voimat. Omalla kohdalla treeni sen sijaan kulki loistavasti. Tuumasin, etten nosta treenipainoja, mutten pudotakkaan, ellei ehdottomasti tarvi. Ja kaikki meni fine. Kunnes reilu kk ennen SM kisoja tuli seinä vastaan. Se kuuluisa kantapääkoulu vaihteeksi. Olin kenties saanut hermoston ja kunnon tukkoon puolen vuoden dieetillä, ja kovalla treenillä.

Treeniä oli pakko keventää kisoja kohti ihan erilailla mitä yleensä olen tehnyt. Näin ollen kunto kisaan oli melkoinen arvoitus.

Tavoite oli josko saisi samat tulokset, mitä tammikuun kisassa reippaasti painavampana -72 sarjalaisena. Kuten sittemmin tuli huomattua, kyykky ja mave pitivät pintansa, penkin flopatessa pahasti.

Puntari selvitettiin painolla 62,60kg, mikä on pienin lukema koko aikuisiälläni. Joskus painoa oli sadan kilonkin huitteilla, aikana jolloin en treenannut muuta kuin TVn katselua ja roskaruuan syömistä..

Puntarilta ruuan kimppuun, ja odottelemaan lämmittelyn alkua. Kisapaikalla oli maskisuositus voimassa kaikkialla. Kisanostojen ajaksi maskista sai luopua halutessaan.
Lämmittely sujui kuten pitikin. Mutta koko päivän mukana seurasi jännitys ja hermostuneisuus, varmasti juurikin hyvin pitkälti epäonnistuneen kisavalmistautumisen takia.

Kyykyn aloitukseen 115kg, seuraavaan 120kg, ja viimeiseen 125kg, joka kyllä nousi mutta turhan hitaasti omasta mielestä. Tuomarilinja oli tiukka, joten kaikki kolme nostoa kolmella valkoisella oli erinomainen suoritus tähän päivään.

Videot SVNL kisastreamistä

Hyvillä mielin kohti penkkiä. Lämmittely siinäkin sujui hyvin, mutta sitten oikein mikään ei sujunutkaan.
Aloitukseen ties miten pitkään aikaan pienin paino, 80kg.
En saanut penkillä hyväntuntuista asentoa. Jalat tuntuivat lipsuvan alta ja kävipä toisen kerran “urani” aikana niin, että tanko oli käsillä ennenkuin ehdin vetää hapet tangon telineestä irrotusta varten. Siinä meneekin sitten rytmi sekaisin, ja homma pitäisi vaan klaarata. No tällä kertaa hermostuksissani en klaarannut. Tanko rinnalle, ja joku aivopieru ja häiriö, liikautin sitä hetimiten olemattoman matkan ylöspäin, jolloin tanko ei ollutkaan enää rinnassa, ja siinä sitä sitten oltiin. Press käskyä ei kuulunut, koska tanko ei ollut rinnassa, voimia kyllä kului turhanpäiten. En muuta keksinyt kuin laskea tanko alas ja eka nosto meni siinä.
Ei ole sekään eka kerta kun nosto epäonnistuu, ja seuraavalla se selvitetään. Nyt iski kuitenkin täysi epätoivo, kun en edes heti tajunnut mikä meni pieleen.
Fiilis lähteä kakkosnostoon oli kertakaikkisen kamala, enkä kyllä tiedä miten sellaisella negatiivisuudella sain tankoa enää ylös. Lähtö oli yhtä huono kuin edellinen, jalat miten sattuu ja tanko käsillä liian aikaisin. Sain kuitenkin noston tuskallisen hitaasti ylös ja kolme valkoista. Huikaiseva helpotus.

Viimeiseen 82,5kg, mikä sekin on pienempi kuin viimeisten kisojeni aloituspaino. Eipä se juurikaan noussut rinnasta, vaikka olisi toki pitänyt nousta.

Yhtä aikaa harmitti ja kuitenkin helpotti, kun sai edes tuloksen. Mavea siis odottelemaan, josta oli ihan hyvä fiilis.

Lämmittely siinäkin ok. Aloitus 142,5kg ja seuraava 150kg liikkuivat mukavasti. 155kg piti olla mahdollinen sekin, vaan eipä sitten ollutkaan. Hopea oli ratkennut jo nostoa ennen ja kulta oli aivan liian kaukana, kaikki paukut oli käytetty jo tämän päivän osalta.

Yhteistulosta 355kg ja kakkossija. Siihen sai olla tyytyväinen, koska koko kisan kesken jääminen oli aivan liian lähellä.

Mukava yllätys oli, että noinkin huonolla suorituksella olin silti koko N40 sarjan neljäs IPF pisteissä.

Nyt sitten takaisin piirustuspöydän ääreen ja kohti uusia treenejä. Toivoen, että elämä taas normalisoituisi koronan jäljiltä vielä jonakin päivänä.

Iso kiitos kuuluu jälleen kaikille tukijoille ja yhteistyökumppaneille

Ja erityisen iso kiitos Janille, joka jaksaa ne huonotkin päivät tsempata ja kannustaa. Aina ei ole helppoa joskus kiukkuisenkin voimanostajan kanssa elämä ja treeni 😀