Kisat lähestyy vääjäämättä ja mulla lihakset rapistuu 😛 Eli hyvältähän tämä näyttää.
Polven tähystysaika on varattu viikolle 24. Jos siis sattuisinkin vastoin lääkärin lausumaa onnistumaan telomaan kinttua lisää, ei tarvi sitten kisan jälkeen kauaa odotella leikkausta. Täytyy vaan toivoa että toipuminen on nopea. Kauhistuttaa jo miten alas loppu talvesta hienoiseen nousuun lähtenyt kyykkytuloskin putoaa tässä lepäillessä. Toki tärkeintä on että polvi toimii sitten normaalikäytössä ok..

Iloisesti leikkuun saan maksella itse. Terkkari ei tunne täällä käytäntöä palveluseteli ja sitä kautta muutoin päätyisin pitkän jonon päähän ensin terkkalääkärin arvioitavaksi tarvinko leikkuuta ja sitten leikkuujonoon. Eli näin ilman sopivaa vakuutusta ei sitten vaihtoehtoja ole.

Nyt on sitten koitettu räkätaudin lomassa ja polven kettuillessa tehdä se mitä voi mutta aika sekavahan tuo treenivihko nyt on. Hallitsematon kaaos suorastaan. Todella ammattimaista valmistautumista EM-kisoihin 😀
Penkkiä pystyy tekemään normaalisti mutta ei tuo mielen epävarmuus noin muuten auta näissä asioissa. Kun ei tiedä josko tuota jalkaa onnistuu vielä tölvimään ja koko homma stoppaa siihen.

Penkissä testailin miltä 90 kiloa tuntuu käpälissä. Painaahan se ihan penteleesti 😉 Tosin sama oli tunne joskus 80kilon kanssa ja nyt se nousee hyvänä päivänä. Toivon että Rovaniemellä pääsen taas kokeilemaan 82,5kiloa mutta katsotaan. Piikkiössä se jäi tekemättä.
Ohjelmassa myös mavea korkeilta pukeilta koska siinä ei polvet joudu hommiin.

Normaaliin maastavetoon uskalsi loppuviimein laittaa 125kg ja polvi pysyi kasassa. Mutta toki parin viikon löysäily (ja itse asiassa jo lepoviikko ennen Piikkiötäkin) alkaa pakosti tuntua siten että kaikki painaa. Pari viikkoa olisi aikaa hilailla tuohon kolmisenkymmentä kiloa lisää.

No se kyykky sitten 🙁 Kisoissa on käytössä Monolift josta ei saa pakitttaa eli kyykkääminen tapahtuu ilman liikkumista telineestä. Hankalinta on heti saada jalat oikeaan asentoon, varsinkin nyt kun ne tuntuvat vielä tavallista epävarmemmilta.
Lähin monolift löytyy Forssan LF gymiltä eli sinne suunta kyykkyjä varten.
Tuntui melko pelottavalta kyykätä edes tangolla kun ei saa käsille tukea JOS. No onni, kertaakaan ei polveen sattunut näin ekalla kyykkykerralla, mutta onhan nuo pienet painot niin surullista katottavaa 🙁 Muutama toisto tehtiin eka 30kg, sitten 40kg ja viimeiseksi 50kg. Toistoja ei tullut montaa riskien minimoimiseksi. Enempi ajatusta miten kyykätä paikaltaan ja tunnustelua mitä polvi sanoo.
Henkinen puoli tässä nyt siis ottaa aika kovaa osumaa. Mutta loppuvuodesta kyykätään 130 kiloa. Näin mä olen päättänyt 😛