Vuoden viimeinen kisarypistys ja sitten talvi ”levolle”. Nyt onkin menty 4,5kk sellasta tahtia että pakko hieman himmata ja miettiä seuraavat kuviot.
klo 8 autoon ja menoksi
Forssan mestaruuskisat pidettiin Vesihelmen salilla. Punnitus oli vain kisapäivänä, 2 h ennen kisaa, joten ”maukkaat ” eväät mukaan kisapaikalle ja puntariin joka tällä kertaa esitti lukeman 71,7kg. Possu mikä possu 😛
Mitään pistelaskua (nostetut kilot suhteessa kropan painoon) ei tällä kertaa ollutkaan käytössä, joten oman luokan ”voittoa” lukuunottamatta ei sijoituksia jaeltu. Ilmeisesti myös kyseessä oli jonkinlainen Forssa vs muu maailma kisa, vaikka kisa avoimena Forssan mestaruutena mainostettiinkin.
No yhtä kaikki, rauta painaa silti saman verran 🙂 Ja omat enkat on tehty rikottaviksi. Nostosuunnitelma ja tavoite syntyy jo kotona. Jos jokin ei mene suunnitellusti niin sitten sovelletaan päivän mukaan 😛
Kyykky lähti liikkeelle 105 kilolla joka tuntui omaan hanuriin ihan liian korkeaksi jääneeltä. Nostoteline oli liian leveällä ja törmäilin siihen, mikä vei keskittymistä ja tuntui että koko homma meni sähläämiseksi helpon painon kanssa. No ei se sitten korkea ollutkaan ja nosto hyväksyttiin.
Seuraava 115kg tuntui hyvältä ja tuomarit olikin sitten toista mieltä. Hylkyyn. Paha moka. Ihan sama kuin jättäisi koko kyykyn tekemättä, paitsi nyt tuli tuhlattua samalla vähän energiaa.
No mitä pienistä, alunperin suunnitelmana oli päivään uusi henkilökohtainen kyykkyenkka, joten sitä kohti ja 122,5kg seuraavaksi. Tuli mitä tuli.
Alas, kamalalla puristuksella ylös vaikka matka meinasi hiipua. Sitten vasta ehdin miettiä jäikö sekin liian korkeaksi. No ei jäänyt 🙂
Sitten kohti penkkiä, jossa halusin päästä kokeilemaan 80 kiloa.
77,5kg
eka 72,5kg niinkuin piti ja seuraavaankin 77,5kg olin tyytyväinen. Eli eka tavoite tehty ja viimeiseen nostoon. 80kg oli kuitenkin vielä liikaa.
140kg matkalla ylös 🙂
Ja maven kimppuun. Treeneissä mave kurittaa mun hermoja. Kisoissa se on lähtenyt kulkemaan ällistyttävän hyvin. Tämän tietää varsinkin ne kaikki jotka ovat livenä nähneet missä mun maven kanssa mentiin 5k sitten! Ei niin yhtään missään.
Nuottien mukaan päivä meni 130-140 ja sitten alkuperäinen suunnitelma jätti varan valita sellainen mikä hyvälle tuntuu. Nyt hyvälle tuntui 147,5kg ja uusi oma ennätys 🙂
Keskity, veto ja valmis!
Oma yhteistulos parani 10kg, ollen nyt 347,5kg. Päivä meni enemmän kuin hyvin!
Kilomäärissä seuraava nostaja oli 35kilon päässä mutta nyt ei tosiaan virallista järjestystä sitten sen paremmin merkattu.
Paikan päällä oli mahtava yleisö ja kannustus, hienoa ja kiitos!
Kiitos myös kisajärjestäjä Valdur Paavilainen ja omat kannustus- ja apujoukot Jani, Heli & Reima. Ilman teitä ei näitä tuloksia olisi!
Ykköstuulettaja Väinö on jo hyvällä alulla omalla urallaan!
Hieno päivä hienossa seurassa!
Kisan jälkeen matka eksyi taas Humppilan Lasitorniin eväälle.. Ja sitä meni sitten se kolme lautasellista ja jälkkäri 😉 Ei painoluokka ongelmaa!
