Vuodenvaihteen molemmin puolin käväistiin kansalliset voimanostokisat.
Niistä kun ei suuremmin jäänyt jälkipolville kerrottavaa, pääsi blogiin kirjailukin vähän venähtämään..

Alkuvuodesta -19 mukamas hyvässä nousussa olleet mave ja kyykky floppasivat vuoden -19 mittaan.
Niitä koitettiin kaivaa takaisin vuoden aikana, vaan tuntuivat jääneen pitkälle lomalle, ja siellä ne olivat näemmä vielä vuoden 2020 kynnykselläkin.

Forssan Vesihelmessä järjestettiin kansallinen voimanostokisa 14.12.19  Tammelan Ryskeen isännöimänä. Osallistujia olikin hirmuinen määrä tällä kertaa 🙂

Vaaka näytti tällä kertaa lukemia 70,70 eli mainiosti sarjassa -72kg.

Hauskana lisämausteena sain nostella kisan omalla telineellä.
Syksyllä EM kisoista hankittu ERn teline matkusti Forssaan lainaan. Kovin suotuisa teline ei omistajalleen kuitenkaan ollut 😛
Kuvassa kapistus kuitenkin Lopella Jussin muistopenkkareissa tammikuussa 2020, kuin myös ATXn Golden Bar, joka puolestaan Lopen kisan jälkeen matkusti Urjalaan. Ja viettää nyt aikaansa mun sängyn vieressä, etsien sijoituspaikkaansa kera telineen. Jonain päivänä.. Ellen innostu sitä tälläämään keskelle olohuonetta..

Mutta itse Forssan kisaan.

Kyykyn aloitukseen 115kg, mikä tuntuu omasta mielestä ihan liian pieneltä, mutta tämä on päivän tilanne..
Kyykkyyn lähtiessä huomasi asian minkä ehkäpä vaan ne kuuluisat tietäjät tietää, eli tässä kohtaa kisaajat, ja erilaisilla välineillä treenaajat.
Virallinen kyykkytanko on niskassa kuin raastinrauta. Meidän kotisalilla on jonkin aikaa ollut yksi sellainen, vaan olen mukavuussyistä vältellyt sen käyttöä. Virhe.
Tapa ottaa tanko kyytiin treeneissä sileän tangon kanssa, oli muotoontunut sen sortin veivaamiseksi, että kisatangon kanssa olin pulassa. Mitä enempi yritti, sitä hanakammin raastinrauta kipusi ylös niskaan kuin takiainen.
Tähän asiaan puututtiinkin sitten heti seuraavassa kyykkytreenissä.

Vielä tavallistakin korkeamman tangon sijoituspaikan kanssa sain kuitenkin kasaan 115kg aloituksen ja 125 kg kakkosnoston. Kolmas 130kg jäikin sitten puoliväliin.

Siinä voi sitten ryhmien välissä miettiä millä sen lomailevan kyykyn löytäisi takaisin..

Penkkiin lähdettiin ekaa kertaa 85kg aloituksella ja se meni hyvin. Tokaan kisaenkka 90kg.
Tangon alaslasku oli perinteisen (liian) hidas, ja matkallehan se tanko jäi. Kolmas nosto, ja uusintayritys 90kgsta, oli täysin turhanpäiväinen totaalisen huonolla laskulla. Tulipahan koitettua.

Maveen aloitus 140kg, tokalla tiukka 150kg ja kolmas 160kg ei hievahtanut mihinkään. Treeneissä tehty salinosto 165kg ei tuossa kohtaa lohduta yhtään.

Yt 360kg, millä tasolla on viimeksi seilattu -18 vuoden alkupuolella.. Pisteissä naisten kolmas.

Sen verran jäi surkeus ketuttamaan, että hetimiten kisan jälkeen kaivelin kisakalenterin, ja päätin lähteä kokeilemaan uudemman kerran heti kuin mahdollista. Järkevää, ehkäpä ei. Mutta mentiin kuitenkin.

4.1. 20 löytyi kisat Turengista. Kunnon old school tyylinen sali pommisuojassa. Kovia tekijöitä on siellä nostellut aikojen saatossa ja nostelee.
Tällä kertaa siellä nosteli klassista voimanostoa yksi vanha akka, ja pari upeaa junnupoikaa, vasta 12 vuotiaat nuoret herrat. Hieno nähdä miten pienestä pitäen tehdään jo hyvällä tekniikalla kisanostoja.

Vaaka näytti tällä kertaa 71,15kg omaa painoa. Ne joulukilot 😀

Fiilis oli tähän kisaan hitusen parempi. Laitettiin jopa kyykyn aloitukseen huima 2,5kg korotus edelliskisaan nähden 😛

117,5kg ok, kuin myös seuraava 125kg. Kolmas, 130kg, hyytyi suurpiirtein siihen mihin Forssassakin. Mutta ainakin tangon paikka oli parempi..

Penkkiin lähdettiin taas 85 kilolla ja tokalla vihdoin se 90kg nousi kisassakin. Ei nyt kovin kauniisti, mutta nyt se on suoritettu, ja voi tavoitella seuraavaa lukemaa 🙂 Kolmas 92,5kg oli jo turha yritys. Tyytyväisyys 90kg onnistumiseen oli sitä luokkaa, ettei kunnon yritystä enää ollut.

Maven lähtö jälleen 140kg, seuraava 150kg myös ok, mutta nyt laitettiin kolmanteen enää 155kg. Eipä sekään noussut ei.

Yt tälle päivää 365kg. Tekemistä siis riittää, lomalaisia, kyykky ja mave, etsiskellessä vuonna 2020.

Kisan päälle sain kalasteltua kuvaan kaksi Savolaista. Tuomaristossa istunut Antti Savolainen on yksi mun voimailuidoleita koko siltä ajalta kun olen voimanostoa seurannut. Oli siis pieni jännäpaikka, kun huomasin kuka istuu yhtenä tuomareista.
Ja se toinen Savolainen on tietenkin meidän tiimin PJ Make 😀