Mikä kuvassa vikana? Vastaus selviää kun luet eteenpäin.

“Mahtaako siitä mitään hyötyä olla mutta kokeillaan nyt kun on kerran lähelläkin tarjolla.”
Tällä ajatuksella lähdin testaamaan Kalevalaista jäsenkorjausta Ahoniemen Teijan luokse Urjalan aseman perukoille. Ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten.

Isoin ongelma tuolloin olivat reidet, jotka olivan niin kireässä kunnossa että rappusten nouseminen ja kaikenlainen kyykkäämistä etäisestikin muistuttava liike aiheuttivat jatkuvaa kipua reisiin ja polviin. Ja noihin aikoihin en siis edes tehnyt voimaharjoittelua, en tiedä olisiko se edes ollut mahdollista.  
Tein kyllä kahvakuulaa yms. ja aikidotreenissä pitäisi painopistettä saada alas. Se ei useinkaan ollut kovin mukavaa varsinkin polven yläpuolen kivun takia. Päivästä riippuen ne olivat kipeät tai erittäin kipeät, ja tila sellaisenaan oli ollut jo muutaman vuotta olemassa.

Reisien trigger pisteiden avaaminen hierojan toimesta oli kivuliasta ja vei kivut pois vajaaksi pariksi viikoksi, jonka jälkeen jumitus oli taas sama. Oletin siis että tokkopa hellävarainen hipsuttelukaan voi asialle mitään tehdä. Mutta siis kokeiluun..

Jälkikäteen ajatellen ensimmäisellä hoitokerralla kropan välittömät reaktiot hoitoon olivat suurimmat. Sittemmin tuntemuksia on ollut erilaisia. Joskus enempi joskus vähempi.
Hoitopöydällä tuli hiki vaikkei tehnyt mitään. Samaten tuli jano ja Teijalla olikin jo kannu vettä valmiina hoidon ajaksi ja sen jälkeen.

Kotona janotus ja vessassa juokseminen vaan jatkuivat. Mukaan tuli myös pienoinen päänsärky ja unelias olo. Jalat tuntuivat ihmeellisen veltoilta kun heitti sohvalle pötkölleen.
Mutta jotain käsittämätöntä tapahtui myös. Reisiin ei sattunut yhtään eikä polvet “rohisseet” rappusia kävellessä. Se oli omituinen tunne. Monen vuoden kipu oli pois yhdestä hoitokerrasta. Jäin odottamaan käykö samoin kuin hieronnassa ja kipu palaa viikossa-kahdessa. Hämmästyksekseni niin ei käynyt.

Pientä kiristystä on ilmaantunut välistä polviin kun hoidosta on kulunut jo aikaa enempi, mutta ei mitään mitä voisi verrata aiempaan.
Kuluneen vuoden aikana hoitoja on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen tässä huono esimerkki. Pitäisi käydä säännöllisemmin mutta ehkä isoin ongelma on olevinaan treenivapaan löytyminen. Hoidon jälkeen kun on hyvä olla 2-3 päivää melko löysin rantein.

Myös niskan kireyteen ja siitä johtuvaan päänsärkyyn hoidoista on ollut apua. Tenniskyynerpää puolestaan ei ole kokenut parannusta. Syy voi olla liian vähissä hoidoissa tai sitten jossain muussa.
Itselläni yksi ongelma on varmasti nesteen ja kuona-aineiden kertyminen ja niitä Kalevalainen tuntuu saavan liikkeelle. Parhaimmillaan hoitopäivän aamun ja seuraavan päivän aamun painoeroa on vaaka näyttänyt melkein -2 kiloa. Joten kyse ei ole pelkästä uskomuksesta..
Hoitopäivänä ja pari päivää sen jälkeen kuuluu naksumista ja poksumista sieltä sun täältä. Ymmärrän kyllä miksei turha rehkiminen tässä kohtaa ole hyvästä.
Pitää toki myös muistaa että mikään hoito yksin ei tee koko hommaa vaan omaakin aktiivisuutta pitää olla. Kuten venyttelyä jne. Olen siinä(kin) liian laiska. Samoin putkirullaus on varmasti hyvästä ja sitä teenkin välillä, kunnes rulla jää taas nurkkaan pölyttymään..

Lyhyesti kuvausta hoidosta:
Hoidon alkuun täytetään lomakkeelle oma näkemys ongelma paikoista. Näin tehdään joka hoitokerta joten seuranta on kunnossa. Hoitaja myös katsastaa päällisin puolin kropan kieroudet läpi joka hoitokerran aluksi ja sen myötä on itsekin oivaltanut miten vinossa ihminen voi olla. Jalat on eri tasolla seistessä, varpaat sojottaa eri suuntiin eri jalassa. Käsi kiertyy ja toinen on kauempana kropasta kuin toinen jne jne..
Tästä päästäänkin alkutekstin kisakuvaan parin viikon takaa. Varmasti teknillisesti mavessa montakin vikaa mutta kuvasta hyppää myös heti silmille oikea jalkaterä, jolla on ihan oma tahtonsa.  Tämä ongelma näkyi tavan elämässäkin ja toki myös Teija “kauhulla” katseli mitä kintulle (tai jollekin asialle sen yläpuolella kuten lantiolle) nyt on tapahtunut.

Eli itse asiaan. Varsinainen hoito lähtee liikkeelle jaloista mikä on tietenkin kaiken ylläolevan perusta.

Hoidon edetessä nivelet napsuvat ja tuntemuksia on erilaisia. Itse huomaa kireyksiä ja nyppäsyjä siellä sun täällä, vaikka hoito itse ei satu eikä pitäisi sattua.

Jalkaterät ennen ja jälkeen hoidon. Vasen on noussut ihan hitusen pystympään mutta oikeassa eli siinä isommasti kierossa on selkeä ero.

Jaloista edetään käsiin. Käsissä mulla on sormien jänteet sun muut tosi kireät, johtunee eniten mavesta.
Tässä sormet ja kädet rentona ennen ja jälkeen hoidon.

Käsistä edetään selkäpuolelle,  joka käsitellään alhaalta ylös asti.

En käy sen tarkemmin hoitoa erittelemään koska tapauksesta riippuen käytetään erilaisia hoitotekniikoita ja eri hoitokerroilla samallakin henkilöllä voidaan edetä hieman erilailla. Kireyksistä ja tuntemuksista riippuen.
Itselleni Kalevalaisesta hoidosta Teijan luona on ollut suuri apu ja suosittelen kokeilemaan. Kaikki ei aina sovi kaikille mutta onnekseni tämä sopii minulle, koskapa tosiaankin nuo jalat (muun muassa) alkoivat olla aika kamalassa kunnossa.

Oman alueesi koululetut Kalevalaiset jäsenkorjaajat löytyvät Kansanlääkintäseuran sivuilta.

Pirteänä hoidon jälkeen 😛