Niihän siinä sitten kävi että huilaamattomuus alkoi vähän kostautua.
Testailtiin uutta ohjelmaa, mutta seuraamuksena melkonen särky käsissä ja fiilis ettei tästä nyt oikke tule mitään. Noususuunnassa vaan oma paino ja se nyt ei ihan ollut tarkoitus.

Tammikuun alussa käytiin vielä kyykkäilemässä Forssan Vesihelmessä mitä mainioimmassa seurassa saamassa myös vinkkejä tulevaan ja tulihan sieltä myös kehotusta siihen lepoon.
Kyllä se itselläkin kävi mielessä mutta sehän on laiskottelua..
Löysempi treenipäiväkin on laiskottelua you know.. 

Muutamat tunnelmakuvat 🙂

Kyllähän se hanuri siis alas asti taipuu. Se vaan ei aina haluu.. 😛

 
Joskus on keveempää, joskus taas ei.. Huippua kyykkäillä kun on kaksi varmistajaa!
Niin ja yks Reima joka tuumaa ”Mikset kyykkää nyt jo kunnolla jumal*uta” 😛

Vesihelmi kuvat ja video; Heli Vainio

Vesihelmen jälkeen heittäydyttiin siis vallan laiskoiksi ja oltiin viikko tekemättä mitään.
No toki oman seuran aikidotreenit täytyi pitää, mutta enempi statistina kun että mitään olisi varsinaisesti tehty.
Viikkoon sopi myös makoilua Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Koitettiin vielä tehostaa käsien osuutta josko ne siitä tokenisivat. Olkapäät alkoikin tuntua vähän ”irtonaisemmilta” muutaman päivän päästä.

Viikon levon jälkeen maven kimppuun ja painoihan se pitkästä aikaa. Mutta se tehtiin mitä lapulla seisoi ja seuraavana päivänä tiesi taas tehneensä. Eli meni perille.
Nyt sitten kahtellaan taas kroppaa kuunnellen miten edetään ettei paikat hajoa.
Tästä lomailusta ja mokailusta johtuen nyt vuoden eka suunniteltu kisa jää välistä, ehkä jotain muutakin liittyen muihin elämäntilanteisiin, mutta valintoja täytyy tehdä toisinaan.
Kovasti tekisi jo taas mieli kisaamaankin kyllä, kunhan saa taas ensin kunnon noususuuntaan 🙂

Lyhyen ihmisen juttuja. Joskus joutuu säätämään vähän omiaan mutta tulihan se talja kyytiin.