Musta piti joskus tulla vapaaottelija. 😛 😛
Melko vähäisellä kotikutoisella treenaamisella ilmoittauduin muutama vuosi sitten aloittelijoiden kisoihin hyväksi katsomallani periaatteella ”katotaan mitä tulee kun kotona makaamalla ei tuu ainakaan mitään ja on mitä vanhana muistella 😀 ”.
No huonostihan siinä varmaan olisi käynyt, jos ei sitten omalaatuinen tyyli olisi hämännyt tarpeeksi. Treeni ja painon hilaaminen vähän alemmas meni kuitenkin kivasti ja usko hommaan oli luja.
Hyvän alun jälkeen se ”ura” päättyi ennen alkuaan. Hommauduin treenaamaan painia ja sain sopivasti treeneissä nyrkin silmään. Ei siinä muuta mutta näkö alkoi välkkyä reilusti ja sitä enempi huoletti näkökenttään vaeltavat mustat pisteet. Pelko iski lujaa. Kuinka näön käy. Silmälekuri onneksi totesi ”vain” lähinnä verenpurkaumaa lasiaisessa, tiivistymää ja lasiaisen irtaumaa joka iän myötä tulee aika monelle muutenkin. Lekurin lämmin suositus oli ei enää iskuja silmiin. Sivuhauskuutuksena jouduin useita kertoja todistelemaan että vamma ei ollut perhe- tai muunkaan väkivallan seurausta.
Peruin ilmoittautumisen varsin surullisena. Postipoikakin toi juuri samaan hässäkkään netistä valkatut ja tilatut uudet kisavaatteet.
Mikään ottelu ei kuitenkaan korvaa näköä. Se oli vaan todettava ja luovutettava.
Miten tämä liittyy voimailuun. No siten että dejavu iski tämän viikon maanantaina. Pelko ja epäusko, ei taas.
Nyt ei ollut kyse silmästä vaan jalasta.
Olen oikean polven telonut toistakymmentä vuotta sitten rullaluistimilla. Polvi tokeni turvotuksesta ja kivusta ja jäi oireettomaksi. Kunnes kuukausien päästä alkoi ilmetä lukkiintumista mikä oli merkki äkilisestä kiertymisestä tulleesta kierukkavammasta. No asia sai olla. Opin aika hyvin polvea varomaan ja kyykkäämään & olemaan siten ettei tiettyä taivutusta polveen synny ja se lukitu. Toki asia joskus vilahti takaraivossa kun alkoi kyykätä painoilla mutta oletin että vanha juttu on parantunut ja oikeat liikeradat pitää muusta huolen.
Kunnes viime maanantaina.. Kyykkäilin kotihommia kaapin alahyllyllä, piti nousta ylös ja naps. Polvessa kova kiristys eikä ylös ollut asiaa. Painoakaan jalalla juuri ollut ja tilanne oli vallan harmiton. Vasta kolmas yrittämä ja pääsi jaloilleen. Varovainen jalan koukistus ja vihlaisu.
Kylmä hiki. Tuska. Henkinen ja fyysinen.
Varovaista liikkumista, jalan testailua ja ajatukset 24/7 samassa asiassa. Miten jalan käy, voinko enää koskaan kyykätä, 5 viikkoa EM-kisoihin. EI ole todellista. Ymmärrys siitä miten tärkeä se polvi onkaan kun se haittaa kaikkea liikkumista ollessaan rikki. Mojova muistutus terveydestä ja miten kaikki katoaa hetkessä kun niikseen käy.
Toki olen ollut erittäin kiitollinen ettei isompaa ole sattunut. Nyt sattui. Puff kaikki suunnitelmat uusiksi. Tietenkin rehellisyyden nimissä voisihan asiat paljon huonomminkin toki vielä olla..
Jalka alkoi vinoilla myös kävellessä ja lähti varoittamatta ikäänkuin alta. Siispä tilaten aika magneettikuvaan.
270e tuotti läjän kuvia Cityterveydestä ja radiologin lausunnon. Terkkarissa tiettävästi viikkojen jonot ja yleisin apu Burana, joten sen tien jätin nyt kokeilematta.
Valkoisen nuolen kohdalla nähdäkseni ongelma. Kierukan pitäisi olla kokonaan musta.
”Oikean polven MRI 1,5T:
Mediaalimeniskissä on posteromediaalisesti /corpuksen takaosassa ödeemiä kapselin
myötäisesti, alapintaan suuntautuvaa defektiä. Lateraalimeniskissä ei näy vauriota.
Tibiofemoraalisesti rustopinnat ovat hyvin säilyneet. Myöskään patellofemoraalisesti ei
ole syvää rustovauriota. Polvinivelessä ei mainittavaa nivelnesteilyä. Ristiligamentit ja
kollateraaliligamentit ovat ehjät ja siistit. Extensorjänteet ja popliteusjänne kuvautuvat
siisteinä. Hoffan rasva on siisti. Luurakenteissa ei ole ödeemimuutoksia.
-Mediaalimeniskissä posteromediaalisesti vauriosignaalia, muilta osin polvinivelen
rakenteet ovat siistit.”
Eli amatöörin ymmärryksellä pientä(?) vauriota kierukassa, vähän turvotusta. Sitäpä voi vaan meikäläinen arvailla miksi jalka lähtee alta ja mitä sille tulee tapahtumaan mutta ihan kamalan pahalta tuo nyt ei noin tulkattuna tunnu. Toki pienikin operaatio tähystyksellä yksityisesti maksaa hitokseen mun budjetilla.
Tiistaina kokeneen ortopedin pakeille ja ollaan ainakin vähän viisaampia.
EM kisat jäävät tällä oletuksella kyllä käymättä. Toivottavasti joskus voi vielä kisata kuitenkin. Tärkeintä on toki että voi taas kävellä normaalisti jne. mutta silloin kun treeni on intohimo ja iso osa elämää niin onhan kolaus suunnaton ja monet itkut itkettynä asian kanssa.
Salikäynnit on nyt yläkroppaa sitten. Varovaisesti testailtu myös jalkaliikkeitä mitkä ei mitenkään liikuttele / vääntele polvea eli esim. takapotku koneessa ja reiden lähennys/loitonnus jne.
Sikäli kun leikkuriin joutuu (pelottaa muuten jo ihan sikana ajatuskin) niin on syytä pitää lihakset kunnossa ja muutenkin.
Jotta näin meidän kesä näyttää ihan erilaiselta kuin viime viikolla. Mutta tästä noustaan entistä vahvempina 🙂 Ja kehonhuolto tulee kyllä myös saamaan vihdoin enempi jalansijaa. Kireät lihakset ja jänteet ei edistä terveenä pysymistä..
