Viime kirjoituksesta hurahti reilut 4 viikkoa. Jotenkin on fiilis että aika tyhjänpanttina eli laiskana tässä on kesää vietelty odotellessa että aikaa kuluu ja jalka taas toimii.
Sitten kun saa koko kroppaa treenata niin ei tarvi haikailla levon perään kun sitä on nyt vietetty urakalla 😛
Tässäpä kuukausi tiivistettynä..

 
Heinäkuun 13 päättyi max 90 asteen koukistuskielto.
Heti sen jälkeen oli fysioterapia Tampereella. Visiitin seuraamuksena todettiin että ok tilanteeseen nähden. Hervoton rahina kuuluu lumpiosta, mutta se on “vaaratonta”.
Muutamat jumppaliikkeet tuli paperilla mukaan ja omalla painolla varovaista kyykkyä siihen asti mitä tasapaino pysyy keskellä. Vaakaprässiä yhdellä jalalla n. 20 kilolla. Ontuminen kävellessä on saatava pois mutta melko hyvinhän tuo klinkkaaminen on mennyt takaraivoon. Kuntopyörää kun jalka taipuu tarpeeksi.
Uskomattoman jäykäksi käy nivel tuollaisen 4 viikon koukistuskiellon aikana. Tunne on sitä luokkaa että polvi paukahtaa palasiksi jos yhtään koukistaa enempi. Sama jos koittaa jalan “lihaksilla” suoristaa. Niitä kun ei ole eli jalka ei vaan toimi ja sen mitä toimii tuntuu todella huteralta. Todettiin myös jonkinmoista arpeutumaa tähystysreikien kohdalla ja ne pitäisi saada “sulamaan” ja iho vetreämmäksi.
Eli hommaa piisaa. Eikä ihan kivutonta sellaista. Ja isoin kipu on edelleen pääkopassa joka kuuntelee hyvin tarkkaan joka risahduksen. Kestääkö polvi vai ei ja mitä sillä voi tehdä ja koko aika pikku piru laittaa vastaan itsesuojeluvaiston merkeissä.

Yhtään isompien painojen kanssa siis melskataan edelleen vain yläkroppaa ja kyllähän oikea jalka on niin heikko ettei sillä paljon mitään oikeasti tehdä.
Koukistuksessa päästiin 6 viikkoa leikkuun jälkeen siihen vaiheeseen että uskalsi kokeilla penkkiä jalat maassa ja rakkahat kyykkykengät jalassa korokkeena.
Toki heikkoa mun jalkojen käyttö penkissä on aina tavannut olla, mutta mukavahan se on muutakin kun sotkupenkkiä touhuta 😛

Penkin maksimikokeilu meni tuohon malliin. Olishan se kiva että sitten seuraavissa kisoissa huomaisi taas jotain tehneensä oikein, ja yli 80kiloa nousisi mutta kahtotaan.
Treeniä on vedelty mutulla siihen malliin mikä hyvältä tuntuu ja reilusti vaihdellen, ettei paikat hajoaisi kun yläkertaa niin paljon kuormittaa.

7 viikkoa leikkuusta oli taas fyssarikäynti. Edistystä todettiin tapahtuneeksi mutta edelleen kyykkynäytös tuottaa tuskanhien.
Kyykky omalla painolla sallittiin 90 asteeseen asti, jos painopiste pysyy keskellä. Asia demonstroitiin kahden vaakan päällä ja olipa surkeaa huomata että jo seistessä varaus on enempi vasemmalla.
Alkuperäisissä lapuissa leikkurin jälkeen todettiin että 8 viikon päästä kaikki toiminta rajoituksetta on sallittua. No joo, melko paljon tuo jalka kyllä niitä rajoitteita asettaa tekemiselle. Että rajoitukseton toiminta ei kyllä sinänsä ole mahdollista.  Välistä miettii kyykätäänkö tässä ikinä enää painojen kanssa 🙁

Itse ongelman ydin näyttää vertailussa tältä nyt 13.8. eli reilu 8 viikkoa leikkauksesta. Oikeanpuoleinen kuva kuukauden takaa eli onhan sinne nyt hieman tullut lihakseen eloa vaikkei painoja ole juurikaan käytetty.
Seuran treeneissä uskalsin tällä viikolla puuhastella jalan ehdoilla koko kuntopotkunyrkkeilytreenin ja huomasi jälleen kerran että kyllä se liike vaan tekee hyvää.

No ei täällä nyt toki ihan murheessa ole ryvetty 🙂 Kun ei ne asiat murehtimalla muuksi muutu..
Kesän ja luonnon läheisyyden etuja on mm. syödä Superhyvää evästä, tunnissa järvestä lautaselle metodilla. Joskus fileointikin menee suurpiirtein putkeen vaikken ole sitä enempiä harjoitellutkaan. Youtube opettaa 😛

Huippumahtavan talkooporukan kanssa raksailtiin myös mökille upea laituri. Jani pääsee uimaan, mä uimataidoton vaan katselen 😛