Enpä olis tuossa muutama kuukausi sitten polvi tönkkönä uskonut että näihin kisoihin pääsen, vaan pääsinpä sittenkin 🙂 Lokakuulla tehty tulos oikeutti myös tämän kisan osallistumiseen joten pitihän sitä lähteä testaamaan tuli mitä tuli. Polvikin kun antaa jo myöden kyykätä vähän isommilla, onneksi.  

“Vaakagate” jatkuu eli kotona ei vieläkään ole luotettavaa vaakaa.
2 kappaletta Kernin henkilövaakoja meni palautukseen koska näyttivät mitä sattui peräkkäisilläkin punnituksilla.
Eräs suurempi vaakamyyjä myönsi het lähtöön että heidän kaikkien laitteiden virhemariginaali 70kg painolla on jopa 1,4kg. Käsittämätöntä!
Kokeiluun tuli hommattua myös Polar kellojen kanssa (toisinaan) pelittävä Polar Balance. Toisinaan, koska esim uuden M600 kellon kanssa Balance ei toimi 😛
Yhtäkaikki, marsittiin pari viikkoa ennen kisoja oman vanhan vaa’an ja Polarin kanssa Metsarannan lihan (Kiitos Siru!!) puntariin tsekkaamaan mun ruhonpainoa ja vaakojen paikkansa pitävyyttä. Todettiin että Polar näyttää 300gr liikaa ainakin sillä hetkellä. Edelleen käsittämätöntä. Perusjamppa ei siis tarvi luotettavaa vaakaa valmistajien mielestä..

Uudet sponssipaidat saatiin Jonkan (Kiitos Laura!!) painosta myös ennen kisoja.
Lämmin kiitos kaikille tämän vuoden sponsoreille. Teidän tuella on helpompi matkata kohti tavoitteita ja niitähän meillä riittää!

Kisapäivänä puntari pysähtyi alempaan lukemaan kuin koskaan ennen kisoissa. 69,83kg. Jälkiviisaana, ehkä se oli vähän liian vähän. Mene ja tiedä.
Sitten tankattiin mitä siinä ajassa nyt ehtii.

Kisavideota ei tullut nyt itse otettua kun paikalla oli kamera päällä. Siispä järjestäjän videoita vielä odotellessa 🙂

Ensinnä kyykkyyn 90kg.
Se oli helppo kyykky vaan kuuluttaja ilmoittikin noston hylätyksi. Tässä kohtaa olin ihan pihalla mikä meni pieleen ja säätöä korotuslapun kanssa. Minuutti on tässä kohtaa lyhyt aika miettiä mitä hittoa. Rustasin lappuun jotain, en muista enää edes mitä, kun kuului että nosto oli hyväksytty. Siis oli vaiko ei? Lappuun suttua ja uusi lukema ja juoksu toimitsijapöydälle jossa kello näytti alta 2 sekuntia aikaa antaa korotus. Tiskillä vakuutettiin että kyllä nosto oli hyväksytty, joten 100kg seuraavaan.
Satku meni ok.
110kg tuli nihkeästi ylös selän suoristumisen kanssa, mutta oletin että kaikki ok kun väkisin sain itseni veivattua suoraan. Kuulutus nosto hyväksytty. Hienoa, olin hetken tyytyväinen kunnes… Uusi kuulutus nosto hylätty ja jury hylkäsi noston. En tiedä miksi, tulis jo se video..
Näin tavoite jäi het 10kg. Ei hyvä.

Penkkiin aluksi 75kg. Se oli helppo. 80kg ei sitten hievahtanutkaan oikein mihinkään kummallakaan jäljellä olevalla yrittämällä. Siinäpä mietittävää miksei. Pietarsaaressa joulukuussa nosto oli kuitenkin helppo mutta siellä ilmeisesti takapuoli nousi.
Nyt ei noussut mikään.

Nyt alkoi jo jossakin määrin harmittaa enempikin. 6 nostoa joista kaksi kuten piti, muissa sanomista, epäselvyyttä tai hylyt.

Mavessa oli vielä pieni mahdollisuus pelastaa päivä.
Helppo 130kg vaikkakin lähtö oli kaikkea muuta kuin keskittynyt.
Toka 140kg hoippui vähän varpailla loppujennuksessa vaan jalat pysyi paikallaan. En taaskaan tiedä miksi, mutta hylkyyn. Toivottavasti video kertoo miksi.
Olo oli hitusen voimaton mutta yleensä mave on toiminut jos sen vaan lattiasta irti saa. Nyt ei.
Viimeiseen jätin korotuksen tekemättä koska sillä ei ollut mitään merkitystä mihinkään. Eli 140kg väsyneesti ylös kisan lopuksi.

Yhdeksästä nostosta siis 5 hyväksyttyä, 2 suoritusvirhettä ja 2 penkkiä jäi nousematta. Tavoite jäi kauaksi mutta tästä yritetään taas ottaa oppia. Toinen sija tuloksena.
YT 315kg (100-75-140)

Tottahan toki rehellisyyden nimissä pitäisi olla tyytyväinen että pystyy ylipäänsä taas kyykätä jotenkin ja sai SM-mitalin. Tavoitteita pitää silti olla ja itse on itsensä isoin kriitikko, ainakin meikäläinen. Siispä eikun treenaten kohti seuraavia kisoja 🙂