Enpä olis tuossa muutama kuukausi sitten polvi tönkkönä uskonut että näihin kisoihin pääsen, vaan pääsinpä sittenkin 🙂 Lokakuulla tehty tulos oikeutti myös tämän kisan osallistumiseen joten pitihän sitä lähteä testaamaan tuli mitä tuli. Polvikin kun antaa jo myöden kyykätä vähän isommilla, onneksi. Lue loppuun
Koko kesä puuhasteltiin hyvin aktiivisti penkkiä polviongelman takia. Oli siis syytä odotella että penkkitulokset nousisivat keväästä. Toisin kävi.
Eka SVNL alainen kisa Salossa 15.10. kertoili karua kieltä siitä että penkkitekniikka olikin huolella hakusessa. Kenties ainakin osasyyllinen oli huima määrä sotilaspenkkipunnerrusta ja toistoja. Niinpä Salon jälkeen koitettiin parannella tekniikkaa sen mitä voi ennen SM kisaa, johon Salossa tehty tulos oikeutti matkaamaan. Lue loppuun
Elokuisen toistovoimapunnerruskisan myötä tuli “pääsylippu” myös lajin SM-kisoihin Lahteen.
Ei tuota nyt sitten perinteisesti niin kauaa tarvinut miettiä, eli ilmoittautuen kisaan mukaan.
Tiedossa oli jo siinä kohtaa että ilman huoltajaa reissataan taas koskapa Jani oli jo ehtinyt ilmoittautua MPKn hommiin. Noo, kerrankos sitä yksin selviydytään 😉 Lue loppuun
Pätkähtipä päähän sitten tätäkin lajia kokeilla. Eli ns. sotkupenkki jolloin suoritus tapahtuu ilman apua jaloista, jalkojen ollessa penkin yläpuolella koukussa.
Kinttuleikkurin jälkeenhän penkkipunnertelu oli hyvän tovin epämäräistä jalkojen ilmassa roikottelua tai jonkun tuen päällä lepuuttamista, koska taittaa ei saanut. Eli vallan omalaatuista touhua.
Koskapa ihan naapuriin oli tuloillaan SVRYn kisat niin sinne sitten testaamaan. Jännitysmomentti nyt oli lähinnä taipuuko jalka jo johonkin säntilliseen asentoon ilmassa ja pysynkö penkillä. On tuo tasapaino siinä hommassa ollut vähän hakusessa.
Niinhän se aika taas kului vauhdilla ja totesin töröttäväni Toijalan juna-asemalla aamuvarhaisella odottelemassa kulkinetta kohti Rovaniemeä. Ihan kuin viime elokuussa..
Yksin reissussa ja kamalassa jännityksessä 😉 Tällä kertaa vaan isoin jännitys oli kinttu ja mukana myös jonkinmoinen harmitus siitä ettei voi toteuttaa sitä mitä piti yrittää eli tietenkin uusia omia ennätyksiä ja vuoden parasta kisaa. Lue loppuun
Kisat lähestyy vääjäämättä ja mulla lihakset rapistuu 😛 Eli hyvältähän tämä näyttää.
Polven tähystysaika on varattu viikolle 24. Jos siis sattuisinkin vastoin lääkärin lausumaa onnistumaan telomaan kinttua lisää, ei tarvi sitten kisan jälkeen kauaa odotella leikkausta. Täytyy vaan toivoa että toipuminen on nopea. Kauhistuttaa jo miten alas loppu talvesta hienoiseen nousuun lähtenyt kyykkytuloskin putoaa tässä lepäillessä. Toki tärkeintä on että polvi toimii sitten normaalikäytössä ok.. Lue loppuun
Viikko ja päivä polven tölvimisestä ja tässä on ehditty kävästä pari kertaa fysikaalisessa hoitelussa Tammelan Fysikaalisessa Hoitolaitoksessa (Kiitos Keijolle erittäin pikaisella aikataululla kintun kimppuun käymisestä!), magneettikuvissa ja ortopedilla..
Vuoden ekaksi voimanostokisaksi tuli sitten alkuvuoden muutosten jälkeen vasta Piikkiön FPO raw SM voimanostokisa.
Olihan siinä omat jännitysmomenttinsa ilmassa. Onko kehitystä tapahtunut sitten viime kisojen ja meneekö aloituspainot kohdilleen.
Jokainen kisa on oma lukunsa ja ihan eri asia kun nostella salilla. Monta muuttuvaa asiaa ja omilla äärirajoilla kun mennään voi moni asia mennä pieleen tai sitten osua just kohdilleen. Ei tätä opi kun kisaamalla 🙂 Siispä hommiin!
Kaksi viikkoa FPO voimanoston SM-kisoihin..
Mihinkäs se aika taas meni? Tässähän ollaan vielä ihan vaiheessa. Tai no, varmaan paremmassa vaiheessa kuitenkin kuin ekojen SM-kisojen suhteen mihin lähdettiin aika ex-tempore. Tosin ei niistäkään kisoista ole kuin 8 kuukautta jos paremmin ajattelee.
Ja sitten taas loppupeleissä ei sitä koskaan valmis ole kuiteskaan että näillä mennään, jälleen kerran 😛
Vuoden eka kisa venyi yli maaliskuun puolenvälin. Kiitos flunssakierteen ja sen ettei voi olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa, täytyi jättää välistä niin helmikuinen Basson penkki-vetokisa kuin LeenaFit gymin maaliskuuun alun voimanosto.